Voi pojat, en voi kuin todeta. Lähdimme suunnitelman mukaisesti ennen puolta päivää junalla manseen ja siellähän se päivä sitten meni joutuisaan. Jopa niin joutuisaan että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen emme tulleetkaan kymmenen kanttiin junalla vaan huristelimme vasta kahdelta yöllä taksilla kotiin.

Ihan aluksi pyörähdimme terassilla juomassa mojitot ja kiertelimme pitkin mansen keskusta-aluetta likemmäs pari tuntia, vasta sen jälkeen suuntasimme syömään. Ruokapaikaksi olin valinnut jo aiemmin New Yorkin ja pakko se on todeta, että ruokapaikkavalinta osui juuri nappiin. Ukko päätti olla todellinen sissi ja valitsi ruoaksi 500-grammaisen Manhattan Entrecóten, itse söin vaivaisen 150-grammaisen Chevre Steakin. Tosin alkupalaksi söimme puoliksi kanaCaesar-salaatin johon kuului 140-grammainen broilerin rintafile eli ei liene ihme, että tällä kertaa jälkiruoka ei maistunut kummallekaan enää ruoan päälle.

Syötyämme tallasimme taas mansea ristiin rastiin kunnes puoli viiden kanttiin siirryimme Siperiassa sijaitsevaan jalkkisbaariin. Minä keskityin Iltalehden lukemiseen, ukko pelin katseluun mutta sitä riemua ei kestänyt kauaa, ukon serkkupoika kun päätti liittyä seuraamme. Puoliajalla päädyimme siirtymään rautatieaseman vieressä sijaitsevaan biljardibaariin ja tällä kertaa minä keskityin ristikoihin ja ukkopari biljardiin.

Ukon toinen serkkupoika soitteli tälle seitsemän pintaan kertoakseen hänen saaneen tyttöystävänsä kanssa tyttövauvan maanantain ja tiistain välisenä yönä ja heidän kotiutuneen sairaalasta edellisenä päivänä joten lähtisimmekö me porukalla kahvilla käymään. Mikäs siinä kun aikaakin oli ja niinpä me piipahdimme samalla reissulla vielä vauvaakin katsomassa. Voi jösses että olikin söpö ja pieni, aivan käsittämättömän pieni. Minä istuin koko sen tunnin minkä heillä olimme vauva sylissäni ja juttelin tyttöystävän kanssa niitä näitä.

Loppuillan istuimme osin biljardibaarissa ja lopuksi poikkesimme vielä parissa pubissa Hämeenkadun varrella. Kotiin päästyäni kävelin likipitäen suoraan sänkyyn, jalat oli ihan hieman puuduksissa tallailusta. Olen melko varma että kävelykilometrejä kertyi päivän mittaan hyvinkin reippaasti päälle kymmenkunta, sen verran edestakaisin me keskusta-aluetta tallailimme. Vaan olipa kuulkaa kivaa!

Eilen aamulla köpöttelinkin lähes suoraan sängystä pesuhuoneen purkuun ja sitä hommaa on vielä tällekin päivälle jäljellä, osa eilisestä kun meni jälleen tallaillessa ja tällä kertaa tallailimmekin sitten pienemmän lapsikolmikon kanssa rannalle ja takaisin. Aika pitkältä se matka tuntui eikä varmasti vähiten siksi että mittari näytti lähes kolmeakymmentä lämpöastetta lähtiessä. Ihmeen hyvin spede jaksaa kävellä pitempiäkin matkoja, vasta takaisin tullessa tämä istui ukon olkapäillä viimeisen puolisen kilsaa.

Tänään on siis ohjelmassa paitsi sitä purkamista myös rautakauppakapineiden noutokeikka. Eilen sain purettua pesuhuoneesta lattiamaton ja osan seinistä, tänään pitää sitten purkaa loput että päästään laittelemaan uutta levyä seinään. Alkuperäinen oletuksemme siitä että pesuhuonetta saattaa hyvinkin joutua kuivattelemaan ja mahdollisesti jopa tutkimaan minne asti kosteus on kulkenut rakenteissa osoittautui vääräksi. Tätä en voi kyllä olla ihmettelemättä, me kun olimme jokseenkin varmoja siitä että pesuhuoneessa olisi kosteusvaurio. Positiivinen yllätys siis.

Näillä näkymin pesuhuoneen saa uudelleen käyttöön ensi viikonloppuna, laatoittamaan kun ei ennen keskiviikkoa päästä. Edessä on siis uintireissuja ja saunan lämmittelyä, näillä ilmoilla kun penskatkin on mustia kuin murjaanit iltaisin. Taidankin tästä ihan suosilla siirtyä pesuhuoneen suuntaan, josko saisin sen iltapäivään mennessä riisuttua lopuistakin cyproceistaan.

Se on siis moro ja viettäkää oikein mukava maanantai!