Kellojen siirtoon ja kas, nainen on selvästi siirtänyt jo sisäisen kellonsa talviaikaan. Muutakaan selitystä en ole keksinyt sille miksi aamuisin tulee nukuttua järjestäen likemmäs seiskaa ja iltaisin tuijoteltua töllötintä puolille öin. Höh! Toisaalta hyvä ja toisaalta taas... Mikä hiton idea oli siirtää kellojen siirto noudattamaan keskieurooppalaista ajankohtaa? Johan se on sanomattakin selvä että meillä pimeä tulee aikaisemmin kuin Espanjassa? Helkemandeeri!

Kuten huomaatte muutenkaan tämä aamu ei ole mikään ihanuuden ylistys. Jotenkin vain risoo, repii ja raastaa. Hyvää mieltä ei ota löytyäkseen niin millään, suunnilleen kaikki ketuttaa. Ketuttaa kun tietää että pitäisi siivota, pitäisi laitella pyykkejä kaappeihin ja latailla niitä koneeseen, pitäisi tehdä sapuskaa ja pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä selvittämään speden hoitopaikkahakua. Ei nappaa, ei niin yhtään!

Taisin tosiaan nousta väärällä jalalla sängystä. Huoh. Jotain iloa tähänkin aamuun tosin löytyi ja se oli toteamus siitä että minähän olen tietämättäni "osakarpannut" koko aikuiselämäni viimeistä paria vuotta lukuunottamatta. Alkukesästähän välttelin ihan tarkoituksella hiilareita ja olo oli vallan hyvä ja nyt päätin toteuttaa homman uudemman kerran, kiitos Taiviksen joka manaili omassa blogissaan oloaan. Taiviksen postauksen johdosta eksyin näet karppausinfon sivuille ja sinne sitten jämähdin useammaksi tunniksi.

Miksi väitän että olen osakarpannut lähes koko aikuisikäni? No kas, minähän en ole koskaan pitänyt erikoisemmin leivästä saati kakuista. Eli viljat on olleet lähes täysin pois ruokavaliostani silloin tällöin syötyä pizzaa lukuunottamatta. Makaroni ja riisikin on kuuluneet ruokavaliooni vasta muutaman vuoden ja kumpainenkaan ei kuulu edelleenkään lempparilajeihini. Perunaa on tullutkin sitten syötyä vastoin karppausperiaatteita, samoin kuin sitä karkkia mutta molemmissa määrät on olleet pääsääntöisesti siedettävät. Lisätään tähän vielä se että olen aina kuulunut ihmisiin jotka syö kun on nälkä mutta ilman nälkää ei tule syötyä ja se nälkäkin on ollut lähes koko ikäni maks kahdesti päivässä.

Vuosi-pari sitten aloin aika-ajoin himoitsemaan iltapalaksi voileipää ja niin, samoihin aikoihin taisi alkaa sitten se pienimuotoinen jenkkakahvojenkin kertyminen. Viime talvi teki lopullisesti temput eli jösses sitä suklaan ja mm leivän määrää mikä tuli pupellettua ja sen kyllä huomasi olossaankin monesti. Se alkukesän hiilarivälttely sai olon tuntumaan taas hyvältä mutta parin viikon välttelyn jälkeen söin taas normaalisti. Se kun vain on niin paljon helpompaa vetää samaa sapuskaa kuin muu porukka ja tämähän on vanha totuus jonka jokainen kotihengetär tietää.

Eilen sitten pelmasin sitä karppausinfoa ja paljon. Totesin että hittolainen, minkä hiivatin takia minä pistän suuhuni tätä nykyä sapuskoja joista en edes erikoisemmin pidä, kaikki kun on korvattavissa sellaisilla mitkä maistuvat oikeasti hyvältä suussani. Samalla kiroilin tätä teenjuontityyliäni, kahvin kun join mustana ilman mitään lisukkeita ja teehen taas on pakko laittaa pari teelusikallista sokeria. Ilmanko tuntuu että olo on kaikenaikaa hieman turpea vaikka en varsinaisesti lihonut olekaan.

Kerrotaanpa se pari lusikallista näet kuudella-kahdeksalla ja mietitään uudemman kerran paljonko sitä sokeria näin ollen tulee päivän mittaan kiskottua kurkustaan alas. Niinpä niin. Järkyttävä määrä! Iltapäivällä hyppäsin autoon ja huristelin lähikseen tutkimaan makeutusainehyllyä ja kas, kotiin palasin hermesetasien kanssa. Candereliakin katsoin mutta siinä kerrottiin tuotteen sisältävän jonkin verran hiilareita, hermesetasissa taas ei ollut ollenkaan ravintoaineluetteloa ja olo oli jokseenkin idioottimainen kun hermesetasit mukaani nappasin. Olin näet satavarma että kotona netti kertoo niiden sisältävän hiilareita vielä enemmän kuin canderelin mutta ei, ravintosisällön mukaan hiilareita ei ole lainkaan!

Toki mukaan tarttui myös kukkakaalia, siitä kun kuulemma saa oivaa muusia, samoin kärryihin sujahti salaattikerä ja kesäkurpitsa. Kesäkurpitsahan toimii loistavana vaihtoehtona makaronille pastakastikkeiden kanssa. Nyt pitäisi sitten opetella syömään se aamupalakin, rasvoja ja proteiinia kun pitäisi saada silti vallan runsaanlaisesti. Saapa nähdä kuinka käy, ehkä karppailen omalla tyylilläni ja keskityn enemmän siihen että ruokaruoka on pääosin vihreää lihalla höystettynä? Leipä ainakin sai kyytiä nyt täysin ruokavaliostani, samoin sokeri ja katsotaan joko ne yksin saisi olon muuttumaan keveämmäksi.

Kaikista eniten suupieliäni nyki kuitenkin karppien keskustelusivuilta bongaamanai karppaus ja alkoholi-keskustelu. Tupakkalakko on saanut minut muuttamaan alkoholitottumukseni karppaamiseksi, punaviini kun on varsin karppiystävällinen juoma ja olut taas on pahasta. Jes! Kuten huomaatte olen kovin innoissani näistä löydöistäni kyseisiltä sivuilta vaikkakin myönnän että hetkittäin olin jo aivan kauhuissani erilaisten termien vilahdellessa silmissä. Ketoosi? Atkins? Zone? Tsiisus!

Ja nyt siirryn touhuamaan. Selvästikin tämä pahin aamuärtymys johtui siitä etten ehtinyt postailemaan ennen kuin jouduin kipittämään lapsien herättelyyn. Viettäkääpä mukava maanantai ja se on moro!