Vaan on siinä tietty puolensakin. Jos nyt ei muita niin ainakin se, että eilisen kylmyyden keskellä sain vihdoinkin aikaiseksi sulattaa pakastimen. Voi pojat, oli jo aikakin! Viime talvena pakastin taisi jäädä vallan sulattamatta joten edellinen sulatuskerta sijoittuu sitä edelliselle keväälle ja niille ihan viimeisille pakkaspäiville, voitte vain kuvitella paljonko sitä jäätä pakastimessa oli ylemmissä lokeroissa. Kyllä, paljon! Jopa sen verran reippaasti, että pakasterasiat ylimmällä hyllyllä piti nitkutella kaapista ulos. No, nytpä on, ja toivon hartaasti että jatkossa meillä osataan laittaa se pakastin jokaisen avauskerran jälkeen kunnolla kiinni. Se kun on kerran jos eräänkin ollut raollaan ahnaiden jäätelöjoukkojen jäljiltä. Ja tähän joukkoon lukeutuu myös ukko, ei ainoastaan lapsoset.

Sitä kanakeiton tekoa ja pyykkäystä lukuunottamatta eilinen menikin aivan harakoille. Olisin voinut valehtelematta nukkua vaikka koko päivän. Aamukahvit, aamupäiväkahvit, päiväkahvit, ei mitään tulosta. Nainen oli kuin nukkuneen rukous koko päivän. Merkillistä. Etenkin kun ottaa huomioon että edellisenäkin yönä tuli nukuttua hyvinkin se 8 tuntia. Ehkä vika onkin siinä? Minä kun olen tottunut nukkumaan maksimissaan sen 7 tuntia, pääsääntöisesti 6. Mene ja tiedä. Mutta ärsytti kovin, haukotella, nuuppailla ja kärttyilläkin siinä väsymyksen sivussa.

Kaiken tämän kylmyyden keskellä poden vielä lievää ikävääkin. Pojat 13 ja 15 lähtivät isälleen uudelleen jo reilu viikko sitten lauantaina yövyttyään kotona tasan yhden yön joulun jälkeen ja kotiutuvat vasta tänään. Toisaalta kiva ja hyvä, on ollut oikeastaan ihan mukavaakin kun murkkupoika ei kärttyile eikä 13v saa niitä ihme naksujaan mitä tällä on ollut viime aikoina tapana saada mutta silti. Jo perjantaina olin valmis soittamaan heille sydäntä raastavan "äiree kualee ny ikävään"-puhelun mutta tajusin sentään purra kieleeni. Kivahan se on että ehtivät kunnolla isälläänkin olemaan välillä. Vai onko sittenkään, tämäkin on jatkuva mietintöjeni aihe.

Yksi suurimmista isällä viihtymisen syistä kun tuntuu olevan se että siellä ei ole aikuista katsomassa perään päivisin. Ja tämä päivisin käsittää siis ajan klo 7 ja 20 välillä. Toisinaan jopa myöhemmän, kuten eilen kun poika 15v totesi iskän käyneen äkkiä kotona kuuden kanttiin illalla ja lähteneen samantien ollen edelleen reissun päällä puoli kymmeneltä illalla. Paitsi että päivisin ei kukaan ole katsomassa touhujen perään saati huolehtimassa että päivän mittaan syödään muutakin kuin suklaavaahtoa (pojan 15v bravuuri, kananmunia, sokeria ja kaakaoa) tai hodareita, myös yöt saa kukkua miten päin tahtoo. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoon vaikkapa viime yö jonka poika 15v on selvästikin viettänyt hereillä.

Tämän hereillä viettämisen tiedän taas siitä, että a. tämä on koettanut soittaa minulle puolilta öin ja b. olen lupautunut avittamaan poikia näiden travianin pelitilin kanssa jonka öiset tapahtumat kertoo tarkalleen siitä, että joku siellä on koko yön häärännyt. Sikäli tämä öinen kukkuminen rassaa hermoani, että etenkin poika 15v on muutenkin maailman vaikein kouluun herätettävä ja juuri illalla tälle sanoin että se olisi parasta mennä ajoissa nukkumaan että herää aamulla koska koulu alkaa justaansa. No, poika on kukkunut siis jälleen yhden yön joka tietää sitä että tämä tulee nukahtamaan tänään päivällä johonkin vaikka väkisin ja näin ollen illalla uni ei taaskaan tule joka taas johtaa siihen että huomenaamulla menetän hermoni.

Niin, olenko sitten nipo, mene ja tiedä tuotakaan, mutta jotenkin minua repii se että joka ainoa kerta pidemmän isällä vietetyn jakson jälkeen kotiin palaa kaksi hyvin väsynyttä ja näin ollen myös kärttyistä poikaa jotka eivät ole nukkuneet saati syöneet kunnolla. Minä kun en laske riittäväksi ruokailuksi niitä hodareita, nuudeleita ja lihiksiä mitä isällä syödään viikonloppuja lukuunottamatta. Itse asiassa nämä isällä käytetyt ruokailutottumukset alkoi näkyä pojassa 13v jo kesällä tämän vietettyä pidemmän ajan sillä nuudeli-pizza-hodari-lihiskuurilla ja poika 13v selvästikin kärsi itse siitä että höttöä oli kertynyt mahan kohdalle vaikkakaan ei niin, että poikaa voisi edelleenkään lihavaksi sanoa parhaalla tahdollaankaan. Riskimmäksi kuin muut toki, ja se taisi se poikaa häiritsevä juttu ollakin.

Vaan tämä tästä, siirryn ihan suosilla pois tästä aiheesta koska itseäni alkaa risoa moinen hälläväli-meininki. Totean ennemmin että meidän talomme ja nämä pakkaset ei oikein mallaa yhteen. Vesijohtojen jäätyminen on oma jännityksen aiheensa jolta on, kumma kyllä, säästytty vielä toistaiseksi tänä talvena, oma jännityksen aiheensa onkin sitten jäätymistila joka iskee takuuvarmasti joka aamu kun sängystä nousee ylös. Että minä olisin iloinen kun asuisin talossa jossa on kauttaaltaan lattialämmitys, niin se on! Luultavasti lattioista saisi himpan lämpimämmät jos eristäisi kellarin talon alta, mutta mutta. Miten sitä rahaa menee moniin muihinkin pakollisiin pikkuremppoihin täällä?

Loman loppumisen kunniaksi spede päätti muuten tulla kipeäksi. Jo eilen päivällä tämä aivasti silloin tällöin mutta mitään varsinaista lenssua tuolla ei ollut, illalla sängystä kuului ajoittain kuivaa yskintää. Yöllä kuivuus oli yskästä kaukana, lähestyimme hyvää kyytiä kurkunpäätulehdusyskää jota onkin pidetty yllä aamuun asti mutta onneksi hyvin harvakseltaan. Voin vain kuvitella kuinka paljon kurkkuun sattuukaan tuolla yskinnällä. Kuumetta en silti havainnut lapsella olevan kun tämän viereeni aamukuuden kanttiin peittelin ihan vain ajatuksella "jos nukuttais vielä". Onneksi en saanut kunnolla enää unta vaan kuuntelin aikani puolihorteessa pojan köhinää ja hengitystä ja lopulta virkosin täysin hereille uudemman kerran ja nousin ylös jo ennen seiskaa. Josko lomarytmi katoaisi vähitellen, huomenna kun tästä torpasta lähtee kaikki junnua lukuunottamatta koulutielle jo kahdeksaan.

Vaan nyt siirryn aamusauhun kautta hoitelemaan äidillisiä tehtäviäni eli tyhjentämään yöllä päällä ollutta pyykkikonetta ja herättelemään tenavia. Tämä luettakoon muuten pakkasten ehdottomiin hyviin puoliin, sauhulla tulee käytyä todella harvoin kun eihän siellä viitsi palella itse erkkikään. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko elikäs loppiainen!