Eilinen päivä meni suorastaan siivillä. Kovin oli väsyneen näköistä porukkaa työmaalla, sanoisinpa jopa että suurin osa oli käyttänyt illan television ääressä ja Leijonien upeasta voitosta johtuen unet oli jääneet todella vähiin. Ymmärrän. Jos olisin itse seurannut peliä niin adrenaliiniryöppy olisi varmasti ollut sitä luokkaa ettei pariin-kolmeen tuntiin matsin jälkeen olisi tarvinnut edes yrittää nukkua. Hurraa Leijonat!

Työmaalle palasi monta aikaa sairaslomalla ollut koulunkäynninohjaaja ja pakko se on kuulkaa todeta että jos kohta se lähin esimies onkin tosi kiva kiva niin sitä on tämäkin nainen. Tämän tiesin tosin jo aiemmin, olemmehan me ehtineet nähdä muutamaan kertaan jo ennestään mm. palaverissa jossa suunniteltiin ensi syksyn kuvioita ja eiköhän tämä ohjaaja ollut junnunkin ohjaajana kun tämä oli pienluokalla. Ilo tämän ohjaajan työhönpaluusta yhdistettynä edellisen illan mahtaviin tapahtumiin taisi olla sitten suurin syy sillekin että aamun ekat tunnit oli vähintäänkin sekopäisten juttujen ja naurunremakan ryydittämiä eikä ainoastaan meidän ohjaajien osalta, samanlaista käytöstä oli havaittavissa myös koppiin pyörähtäneellä reksillä.

Minä käytin tilaisuuden hyväkseni ja nakkasin rehtorin käteen samantien paperinipun täytettäväksi, kyseinen nippu sisälsi syksyn työelämävalmennussopparin. Koska reksi, niin ihana, mukava ja hauska ihminen kuin onkin, on lievästi lahopäävikainen ajoittain, kysyin lähdenkö tämän perään tämän huoneeseen kun tämä oli aikeissa siirtyä paperinippuni kanssa sinne. "Hukkuu ne kuitenkin jos ne silmistään päästää", totesin vielä varmemmaksi vakuudeksi ja reksi virnisti ja istahti alas täyttämään papereita.

Siinä samalla tämä totesi ohimennen että otapa yhteyttä *******. Tämä kun on menossa seuraavana päivänä kaupungintalolle keskustelemaan ensi syksystä ja pikkulinnut oli laulaneet tämän korviin että koulutoimenjohtajalla olisi oppisopimusrahoja jemmassa ja mm ne rahat olisi kyselyn alla kun ******* sinne menee. Kaiken lisäksi tämä kyselijä olisi juuri se joka yleensä saa hommat luonnistumaan paljon helpommin kuin esim reksi. Oooooh!

Ja minähän lähdin kuin hauki kaislikosta. Vaan arvatkaapa löysinkö kyseistä ihmistä talosta? No en tietenkään, eihän hänellä siinä kohtaa ollut vapaata vaan tämä oli tunnilla eikä sinne parane ryntäillä miten sattuu. Vaan ei hätää! Lähin esimies oli kapula kourassaan samantien ja laitteli kyseiselle henkilölle viestiä että nyt tarvitaan tälle oppisopparirahoitus, onnistuisiko millään selvittää asiaa samalla kun sinne on menoa. Vastaus oli yhtä simppeli kuin kysymyskin, toki!

Joten taas kerran jännätään ja ihan tosissaan. Iltapäivällä onnistuin itsekin yhyttämään kyseisen henkilön juuri kun olimme kumpainenkin lähdössä kotiin ja kuulkaapa nyt, kyllä hän tulee asiaa kysymään ja jos ei tapaamisen aikana ole kunnolla aikaa asiasta keskustella niin tämä totesi varaavansa audienssin sitten ihan pelkkien oppisopparirahojen tiimoilta, väkeä kun on aivan liian vähän ensi syksynä ja jollain ilveellä väkimäärää on saatava lisättyä. A-P-U-A! Toivottavasti koulutoimenjohtaja on yhtä mestaruushuumassa kuin muutkin ja liputtaa oppisopparirahojen puolesta jo tänään!

Pakko silti todeta että epäilen ettei näin käy. Tiedä häntä uskaltaako tässä kunnolla toivoakaan moista. Ehkä ihan himppasen? Ihan vähän? Aika paljon asiaan kun taitaa vaikuttaa myös oma työmotivaationi, asenteeni ja se, että niitä sopparirahoja on minulle toivomassa paitsi lähin esimieheni myös vakkariohjaajat ja reksi. Niinpä niin. Ehkä vaikenen nyt tästä asiasta kuin muuri ja unohdan koko jutun toistaiseksi, enpä sitten putoa niin korkealta ja kovaa jos homma ei onnistu. Ja mikäs, onhan minulla melko hyvät mahkut päästä koko syksyksi töihin joten jos ei nyt niin tilanne saattaa olla jälleen kerran aivan eri kun syksy tulee...

Vaan niin, palaanpa vielä hetkeksi siihen eiliseen työpäivään. Iltapäivästä meillä oli vielä palaveri oma open, avustettavani äidin ja ensi syksyn luokanvalvojien kanssa. Olikin vallan hyvä palaveri, luulenpa että syksyllä hommat lähtee rullaa vallan mukavasti. Avustettavan äiti oli kovin tyytyväinen siitä että minä jatkan avustettavan kanssa syksyllä, on edes joku joka tietää aika hyvin mitä ja miten avustettavan kanssa tehdään.

Työaikakin siinä venyi kummasti kolme varttia yliajalle mutta ei se mitään, töihinpalannut ohjaaja oli kopilla ensimmäisenä huutelemassa että muista sitten ottaa takaisin joka minuutti jonka teit yli. Tarkoitus olisi, torstaina tulen todennäköisesti hyödyntämään ylimenneen ajan ja en näin ollen notkukaan työmaalla kolmeen. Alkaa muuten työviikot loppua. Ja sehän tietää sitä että matka lähenee kiitolaukkaa.

Kolme viikkoa ja yksi päivä. Tsiisus! Kyllä kuulkaa kiittelin onneani siitä että haimme passit juuri silloin kuin haimme, spedelle ei taitaisi tuolla silmällä passia saada. Ne passit olisi muuten haettavissa joten ehkäpä minun pitäisi kiitolaukkailla poliisiasemalla käymään tässä joku päivä. Näihin samaisiin "ehkä pitäisi"-juttuihin kuuluu myös naapurin rouvan treffaaminen, minulla kun on kysymys jos toinenkin matkan tiimoilta kysyttävänä. Ehkä tällä viikolla hoidan senkin pois?

Tämä viikko on tosin kovin täyteen tuupattu, taitaa joka päivälle olla tapahtuma tai pari kalenterissa. Loppuviikko tulee olemaan kertakaikkisen hektinen, on luokkaretkeä, tarhan kevättapahtumaa, ukon laivareissua ja niin, ne hautajaiset. Tänään ukkokin palasi työmaalle joten tässähän joutuu ihan itse taas keittiöpuuhiin ja siivoamaan. Höh.

Ja nyt kuulkaa, luulenpa että ryhdyn vähitellen touhuamaan aamukuvioitani. Teini oli poikaystävänsä kanssa eilisen illan torilla ja nyt he nukkuvat väsymystään pois yläkerrassa. Kaipa heidätkin pitää herätellä, kumpaisellakin kun on töihinmeno edessä. Poika 16v menee onneksi vasta kahteentoista joten saattaapa olla että nakitan tämän siivouspuuhiin ennen kouluunlähtöään. Itselläkin on jo aamusta tekemistä töissä joten työmaalla pitää olla himppanen normaalia aiemmin.

Se on siis moro ja oikein kivaa tiistaita! Takaan ja alleviivaan että tulen pyrkimään itsekin kivaan tiistaihin!