Lauantaiaamu. Jolloin irkku aikoi nukkua ainakin yhdeksään. Ja nukkuikin sitten, tyytyväisenä ja autuaana aina seiskaan. Sen pituinen se. Juu. Mutta asiaan. Spede nukkuu edelleen ja missä? Omassa sängyssään! Näinköhän tämä siirto omaan sänkyyn kävi näin helposti. Irkku on otettu.

Irkku pääsi saunaan illalla. Meillähän kyseessä on tosiaan pääseminen, sauna kun on pihan perällä, onneksi piha ei ole iso ettei tarvitse sentään taksilla mennä. Itse asiassa, piha on kokoa postimerkki. Irkun mielestä kun pihan kuuluisi olla kokoa jalkkiskenttä. Ja tämä taas johtuu irkun perisuomalaisesta maalaisluonteesta, joka taas on tottunut paitsi pentuna, myös aikuisuuden alkuvuosina siihen, että pihassa on lääniä. Sinne voi kyhätä vaikka pottumaan josta saa koko talven potut. Siellä voi vaikka hilpata ilkosillaan ilman että naapurit näkee. Nykyinen piha ei näitä iloja suo, paitsi tietysti jos haluaa leikkiä stripparia naapureiden iloksi tai asua talossa keskellä perunamaata.

Juu. Niin se pääseminen. Ei se pelkästään pihasta ole kiinni, pääseekö sinne vai ei, iso vaikuttaja on myös se, viitsiikö kukaan sitä lämmittää. Irkku on ollut yleensä se lämmittäjä, mutta Speden odotusaikana homma keikahti pitkälti ukon harteille jossa se edelleen tehokkaasti könöttää. Ukko lämmitti saunan illalla ja siellähän sitä sitten hikoiltiin joukolla. Pääkipu tai paremmin puutunut puolisko, ei saunaan jäänyt vaikka irkku niin toivoikin. Ja koska irkulla on halvat huvit, huvitteli irkku illalla ajatuksella kokovartalopuudutuksesta joka saattaisi auttaa tai ainakin saisi unohtamaan puutuneen päänpuoliskon, syystä että koko kroppa olisi puutunut.

Irkku on päätynyt siihen, että vika on niskoissa. Ja hartioissa. Ja olkapäissä. Ja ja niin. Irkun oikea käsi on myös puutunut. Ja se jos jokin on epäloogista, vasen puoli päästä ja oikea käsi. Miehen mielestä olisi syytä käydä morjestamassa lääkäriä, mutta sitähän irkku ei tee. Mies kun uskoo heti pahimpaan, eli tässä kohtaa irkku lienee vähintäänkin halvaantumaan päin, luultavimmin kuoleentumaan. Aina sitä saa toivoa *kjähkjäh* Ai kamala. Eihän näin saa sanoa... Eihän?

Ja nyt. Irkku suuntaa vessan kautta köökkiin, kuka muuten muistaa minkä bändin levyn nimi oli Pesuhuoneesta keittiöön? Kuten huomaatte, irkun ajatukset harhailee ihan omille radoilleen taas vaihteeksi. Siis suuntaan köökkiin, ajatuksena lämmittää Spedelle maitoa ja sitten voisi tökkylöidä unikuikkaa hereille kohtsilleen. Että tällaista rennonletkeää lauantaiaamun viettoa. Se on moro ja muistakaa hymyillä, se kun rasittaa paljon vähemmän kasvolihaksia kuin naama norsunv-llä kulkeminen.