Tiskikone tulee kuin tuleekin tänään. Ja aina paranee, juuri se jota olen ihastellut netin kautta. Voi IHANUUS! Soittelin aamulla vakuutustyttöselle, kyllä hänelläkin täytyy olla NORSUN hermot kun jaksaa kerran toisensa jälkeen hymyillä, neuvoa ja tuumia puhelimessa yhtä ja samaa saamarin tiskikonetta. Ilmeisesti soittoni ei kuitenkaan ollut alkuunkaan niin höperö ja turhanpäiväinen kuin itse ajattelin, häntä kun ihmetytti aivan yhtä paljon kuin allekirjoittanutta se ettei eilen otettukaan yhteyttä.

Lopputulema puhelussa oli se, että sovimme minun ottavan yhteyttä kodinkoneliikkeeseen josta kone on tulossa ja kysyvän koska se on tulossa. Mietinnän alla ehti olla sekin vaihtoehto että konetta ei ehditä ennen pääsiäispyhiä tuomaan. Siinä tapauksessa olisimme alkaneet miettiä koneen toimittajaa uudemman kerran, tätä mieltä vakuutusyhtiössä oltiin. Ja kyllä, se heiltä tilattu kone on nimenomaan se 280, eikä mikään muu. Irkku siinä sitten intopiukeana soittelemaan kodinkoneliikkeeseen jossa taas todettiin tilauksen tulleen, koneen odottavan asentajaa noutamaan ja he taas ei asentajan aikatauluista tiedä.

Ajatelkaapa kuinka monimutkainen tuo koko systeemi kuulostaa olevan? Ensin päätös vakuutusyhtiön tehtäväksi, he pyytävät hintatietoja jostain, lähettävät tiedon hankintaosastolle josta otetaan yhteys kodinkoneliikkeeseen josta taas otetaan yhteys asentajaan joka koneen tuo ja asentaa. Näinä lama-aikoina tuo jos joku kuulostaa hyvältä koska tuossa koko prosessissa työllistyy aika moni ihminen.

Oli miten oli, irkku sai asentajan numeron ja voi kuulkaa, jos mieshenkilö voi olla mukavanoloinen puhelimessa niin tämä oli. Kyllä hänellä se tilaus tässä on ja onko kuinka kiirusta kun hän on kyllä tulossa tarpeen mukaan. Irkun pikainen lausuma siitä, että viikon käsitiski kahdeksanhengen perheen astioiden kimpussa ja kuivumaan ripottelu pitkin keittiöä alkaa vähitellen tympiä. Mies naurahti linjan toisessa päässä ja totesi samantien tulevansa kahdeltatoista.

Kyllä olisi mieli tehnyt hihkua siinä puhelimenkammessa, sain sentään purtua kieleeni mutta varmasti se ilo kuului asentajankin korvaan. Sovimme vielä siinä, että irrotan itse vanhan koneen paikaltaan niin asentajakin pääsee helpommalla ja saadaan homma joutuisammin pois käsistä. Ja kuulkaa, kyllä minä sen kapineen sitten vauhdilla irrotinkin.

Asentaja kyseli vielä aquastopista, että onko koneessa sellainen kun hän mietti lähinnä sitä läpivientiä. Että mahtaako onnistua kuinka helposti, aquastop kun kuitenkin on aika kookas mötti. Ei huolta, irkku oli onneksi aikanaan itse asentanut koneen ja kuinka ollakaan muistin vallan hyvin että sen saa kyllä sieltä läpi vaikka siinä pujottelemista onkin. Pujottelu siinä oli toki nyt pois ottaessakin mutta tällä innolla ja riemulla pikkupujottelut ei tunnu missään. Eli kyllä, nyt irkku odottaa täällä kieli pitkällä saapuvaa konetta. Ihanaa!

Jos kohta irkun elämä onkin tällä hetkellä tältä osin silkkaa riemua ja iloa, niin valitettavasti joudun toteamaan sen saamarin kuumetaudin iskeneen nyt ukkoon. Illalla tuo jo valitteli pääkipua ja mittarikin alkoi näyttää lämpöä olevan, yöllä ukko olikin kuuma kuin kekäle. Jopa siinä määrin, että irkku havahtui useampaan kertaan hereille siinä lämpöpatterin vieressä nukkuessaan.

Koska ukko kuuluu kuitenkin siihen merkilliseen mies-merkkiseen lajiin, niin tottahan tuo töihin silti meni aamulla. No tottakai, ei sitä illalla jaksanut työkavereille ilmoitella että ei pystykään aamulla työkuljetusta hoitamaan kuten sovittu on, ja vielä vähemmän sitä mihinkään ensiapuun jaksoi lähteä sairaslomalappua hakemaan. Just. Olo on kuulemma lievästi hutera ja merkillinen, vuoroin on hiki, vuoroin vilu joten tänään on edessä se lääkärikeikka ja mitään asiaa ei töihin ole loppuviikosta. Saa vielä sydänlihastulehduksen ja mitäs sitten? Kysyn minä vaan!?

Ja nyt, irkku kipaisee noutamaan vielä päiväkahvikupposen, johan tässä kohta pitää olla tiskikoneasemissa... Se on moro ja viettäkää iiiiiihana tiistai.

Nimim. tiskikonehörhö