Ei suinkaan joulu noin yleisesti ottaen vaan täällä, keittiössä. Koska kinkku piti tiukasti paikkaa uunissa vielä aattoaamuna niin perinteinen jouluaattoaamun uuniriisipuuro jäi lapsilta saamatta. Sitä puutetta paikataan nyt ja kohta puoliin lapset saa joulupäivän lounaaksi riisipuuroa. Nam. Tänä vuonna näitä "jouluja" vietetään kahdesti, isommat palailee iltapäivästä isältään ja meillä syödään joulupäivällinen neljän jälkeen.

Kuusen alle on kulkeutunut erinäinen määrä paketteja jotka on osoitettu isommille tenaville. Pienemmäthän pääsi eilen nauttimaan joulupukin seurasta, lievää spekulointia tosin aiheutti joulupukin henkilöllisyys. Se on ihan varmasti se. Eikä kun se. Eikun sittenkin se. Veikkailun kohteena oli varapojat, identtiset kaksoset ja loppupäätelmä tenavien osalta oli juuri se väärä. Korjaamaan ei lähdetty, nih!

Tämä aamu on hyristy tyytyväisyyttä, spede kiikuttaa saamaansa kimbleä kahden kerroksen väliä ja nakittaa prinsessan pelikaveriksi aina kun saa paikan. Junnu istuu nojatuolissa lego-paloaseman ja lastenohjelmien parissa, minä paketoin loput isompien lahjat, huristelin kotvan imurilla ja täyttelin lintulaudan auringonkukan siemenillä. Samalla vaihdoin uudet talipallot omenapuun oksille roikkumaan sillä vanhat oli likimain syöty loppuun.

Jouluaatto meni varsin mukavasti. Pukki kävi jo ennen kolmea, lapset hiljeni leikkimään uusilla kapineillaan ja minä laittelin sillä aikaa jouluruoan tarjolle. Neljän jälkeen lapset söi joulupäivällisen kaikkine krumeluureineen, oli hienoa juomalasia, parempaa lautasta ja speden tarhassa oppimat uudet taidot kävi hyvin selviksi; lapsi söi ainoana viimeisen päälle tyylikkäästi veitsellä ja haarukalla ja kas, haarukka oli kuin olikin vasemmassa kädessä kuten pitääkin.

Lasten syötyä ilmestyi appiukko paikalle ja me aikuiset söimme rauhallisen ja mukavan joulupäivällisen lasten touhutessa leluillaan. Appiukon lähdettyä ukko oikaisi selälleen, minä kokosin junnun kanssa tämän saaman lego-paloaseman ja siivoilin keittiöä. Paloaseman valmistuttua otin käsittelyyn Lego-Technicsin moottoripyörän ja voi tsiisus. Siinä se urakka olikin. Voin valehtelematta todeta että sen kokoamiseen meni reilu kolme tuntia ja liki pullo punaviiniä.

Junnukin ehti jo mennä nukkumaan, prinsessa asettumaan omaan sänkyynsä kirjan kanssa ja spede nyt oli nukkunut jo tuntikausia kun viimein sain viimeisenkin osan paikalleen. Ihmetystä onkin aiheuttanut se että mihin se punkkupullo livahti, en minä sitä huomannut niin paljon juoneeni. Eikä sitä huomaa olossa nytkään vaikka olin takuuvarma sänkyyn mennessäni että aamulla voi olla ankea olo. Merkillistä!

Ehkä osasyy sille ettei olo ole mitenkään aneeminen on siinä että me saimme nukkua pitkään. Illalla ennen kuin spede lähti nukkumaan kuulin kuinka prinsessa supatti tämän korvaan olkkarissa. "Tulet aamulla sitten herättämään siskon, et herätä äitiä ja isiä, ja mennään sitten rauhassa katselemaan Nickelodeonia". Mukavaa! Ei lapsi minua kyllä herättänytkään mutta heräsin minä silti jo kuuden kanttiin, se tosin johtui siitä että prinsessa ja junnu riiteli suht kovaäänisesti olkkarissa.

Oikaisin toki vielä makuulleni kun sain kriisitilanteen setvittyä ja lapsoset istui jälleen sievästi television ääressä, niin paitsi spede joka ajeli uudella Salama-radallaan. Hieman ennen yhdeksää nousin ylös ja tässä sitä nyt odotellaan että puuro kypsyisi ja saisin tenavat ruokittua, tässä kun on nyt se riski että otan ja puran junnun moottoripyörän ja kokoan sen uudemman kerran, minä kun kokosin sen crossimalliksi ja pirskales, paketissahan on myös harrikkamallin kokoamisohjeet.

Vaan jaa, toivotan nyt kaikille ihan mahdottoman mukavaa joulupäivää ja siirryn hetkeksi saamani kirjan pariin. Se on moro!