Ja reippaasti räkiikin. Helketin kesälenssu, sen kun saa niin sehän kestää ja kestää ja kestää... Ainakin näin väitetään. Ja pitihän speden se saada, ja kunnolla sittenkin. Nokka vuotaa, yskittää, aivastuttaa ja kaveri on kuin takapuoleen ammuttu karhu. Hmph. Mitähän seuraavaksi, naapurin poika ainakin oli alkanut eilen aamulla oksentamaan että näinköhän tuo meillekin kohta pärähtäisi. Ja sunnuntaina olisi ne rippijuhlat. Hittolainen!

Vaikka niin, häpeäkseni tunnustan että kyseiset kekkerit kiinnostaa minua yhtä paljon kuin mykkäfilmin katselu sokeaa. Vielä vähemmän kiinnostaa lähteä tenavien kanssa kirkkoon pariksi tunniksi kun jo se reilun puolen tunnin mittainen siunaustilaisuus oli silkkaa kidutusta pienemmille. Ja näidenkin juhlien jälkeen on edessä vielä yhdet, ne oman 15vn rippijuhlat joiden pitopaikan suhteen selvyyttä ei ole edelleenkään.

Joku sanoi joskus, että lapsilta pitäisi olla kirkkoon pääsy kielletty. En minä ihan sille linjalle silti lähtisi, isommat lapset olivat pienenäkin kirkossa mallikelpoisesti ja rauhallisesti mutta vilkkaille lapsille se on varmasti ylivoimainen tehtävä. Ja mikään ei harmita itseä niin paljon kuin se, kun et kuule sanaakaan papin puheesta, minä kun haluaisin pystyä keskittymään itse siihen tapahtumaan enkä suinkaan vieressä pyörivään, häärivään ja pälisevään lapseen.

Lapsista tulikin mieleeni, meillä on joku pieni ihminen, jonka piti olla vauva, oppinut käymään vessassa. Ihan tuosta vain, suitsait sukkelaan ilman mitään sen kummempia maanitteluja tai hössäämisiä. Kolme päivää takaperin kysyin kaverilta joka piteli pippeliään ja kiemurteli sohvalla, onko pissahätä ja haluaako hän vessaan ja kas, kaveri kipitti kuin pikajuoksija konsanaan ja kiipesi vessanpytylle istumaan. Sen jälkeen ei vaippaa olekaan käytetty kuin öisin ja automatkoilla, muilta osin kaveri on vallan hoitanut asiansa pyttyyn.

Potta olisi tosin kovempi sana irkun mielestä tässä hommassa mutta sitä spede ei hyväksy. Ehei, pytty sen olla pitää, etenkin kun pissan jälkeen sinne voi työntää jalkansa. Yäk! Siinä saakin olla itse tarkkana että huomaa koska kaveri kipittää vessaan ennen kuin tämä tosiaan ehtii tunkea sen kinttunsa sinne pytyn veteen. Ainoa mikä pitäisi nyt vielä saada lapselle opetettua on se, että pikkukalsarit ei ole vaippa jotta voisi pitää vaatteita päällä muutakin kuin vain paidan osalta.

Eilen illalla keittelin kaurapuuroa, en tosin siksi että sitä olisi toivottu iltapalaksi vaan lähinnä siilejä ajatellen. Olen kaivanut nettiä apinan raivolla löytääkseni jostain listan siitä mitä kaikkea siileille voi antaa mutta kovin on sekavaa tietoa. Yksi sivu sanoo sitä ja tätä ja toinen ilmoittaa että se ja tämä ei käy siilille. Koeta siinä sitten olla objektiivinen ja kiva ihminen, kun koetat arpoa kumpi on oikeaa tietoa.

Nyt siilien ruoaksi on vakiintumassa laktoosittomassa maidossa turvotetut leivän kannikat, raaka jauheliha ja mahdolliset banaanin jämät sekä juusto. Eilen ei tosin banaania ollut joten lisänä oli se kaurapuuro, päivällä keitettyä riisiä ja muutama hassu makaroni joka löytyi parin päivän takaiselta ruoalta jääneenä kaapin perukoilta. Hyvin näytti maistuvan. Samoin kavereille maistuu salaatti ruoan seassa mutta kurkku olikin sitten jätetty syömättä.

Päädyin olemaan jopa niin fiksu, että jaoin ruoat eilen kahteen kippoon, edellisenä iltana kun ruokakipolla oli suoranainen tappelu. Pikkusiili tuhisi vimmattuna kun iso siili ei päästänyt tätä kipolle vaan tönäisi aina kauemmaksi lähestyjän. Eipä se kaksi ruokakippoakaan tuntunut kovin auttavan, eilen vuorostaan iso siili oli kerällä pienemmän tuuppiessa tuota pallona edellään toisen kipon vierestä. Se toinen kippo olisi ollut metrin päässä mutta sitä rähisijät eivät huomanneet. Hmph.

Tänään ajattelin jatkaa eilistä pyykkirumbaa. Neljä koneellista tuli pestyä eilen, johtuen osin siitä että vaihdoin lakanat ja keräsin saunalta pyyhkeet, ja tällekin päivälle löytyisi vielä pari koneellista pestävää. Tylsää. Oikeastaan se tylsin osa on niiden pyykkien kaappien viikkailu, siihen kun hukkuu aina ylettömästi aikaa. Ehkä on siis parasta että siirryn pikkuhiljaa niiden eilen kuivumaan leviteltyjen pyykkien ääreen, tiedä vaikka tunnin päästä olisi telineet jo tyhjinä.

Hauskaa perjantaita kaikillen, se on moro!