Se on kuulkaa niskojen ja väsymyksen yhteistyötä se pääkipu. Mistäkö tiedän? Paitsi, että välttelin konetta pari päivää, syöttelin Spedenkin sängyssä makuullaan, ilman että olisin pitänyt poikaa normaaliin tapaan vasemman käsivarren päällä lötköttämässä. Ja nukuinkin hyvin silloin pari yötä. Vaan kuulkaa, edellisyöhän meni huonoissa unissa. Ja eiköhän vaan iltapäivällä alkanut vähin erin kesken lastenhuoneen raivaamisen päätä juhmia. Vasemmalta. Ja varmemmaksi vakuudeksi syyllisestä niska pamahti vasemmalta puolelta jumiin illalla.

Tämä selvyys ei kuitenkaan ole se syy miksi irkku sanoo byääääääähhhh. Ehei, se syy makaa tuossa toisella sohvalla. Se samainen syy melkein tukehtui yöllä neljän aikaan omaan oksennukseensa. Se samainen syy oksensi sänkynsä, koetti saada uudestaan unen päästä kiinni äidin ja isin välissä ja se samainen syy sai äidin keräämään luunsa ja rytkynsä puoli viideltä ja siirtymään sen syyn kanssa olkkariin sohville. Junnu. Jep, sepä se.

Viiden aikaan mahakipu helpotti sen verran että junnu nukahti sohvalle. Irkku oli pää jäässä toisella sohvalla, ihan just koht silleen unessa kun makkarista kuului Speden ilmoitus siitä että tutti on hukassa. Tuttitarjoilu ja takaisin sohvalle. Uni on yllättävän nopea käänteissään, se oli ihan just tuossa tulossa kun Spede ilmoitti uudestaan tuttiongelmista. Siinä vaiheessa irkku otti sitten Spedenkin jo sohvan nurkkaan kanssaan. Johon Spede nopeasti kuukahtikin, ja irkkukin sai unen päästä kiinni. Kunnes havahtui siihen, että "mahaan sattuu". Oksu poksua. Onneksi lattialla sohvan vieressä eikä sohvalla.

Juu, meillä siis sairastetaan. Junnun maha on todellakin sekaisin ja kipeä. Eihän siinä muuten mitään itkun aihetta irkulla olisi, mutta kun. Lauantai on ihan kohta pian. Ja sellaista tilannetta, että kaikki lapset on menossa yökylähoitoon, ei meillä ole kuin kerran vuoteen suunnilleen. Ja tässäköhän se nyt sitten on. Tekisi mieli itkupotkuraivaroida oikein tosissaan. Positiivisena puolena on pakko todeta, että eipä tarvitse lähteä manseen tänään, junnulla olisi ollut astmapolikäynti. Lisänegana mainittakoon, että junnulta jää kerhot väliin. Ja kun kenkuttaa niin silloinhan kenkuttaa kunnolla!

Ai että kuulkaa, ette tiedä millaista halua tunsin siinä viiden kanttiin Spedeä makkarista hakiessani, potkaista kuorsaavaa ukkoa ahteriin ja kiljahtaa tälle "p-le, hoida nyt sinä edes toinen näistä, s-na!" Arvatkaa potkaisinko? No en... Mutta tosiaan, unet nyt jäi taas ihan hieman vähiin ja mikä syvimmältä, edessä on mahakipuisen pojan lohduttelu ja oksennusten siivoilupäivä niin, että niskaan koskee jo valmiiksi ja kohta sitten varmaan sinne päähänkin. Josta tulikin mieleeni, pitääkin muistaa perua myös junnun huominen neuvolakäynti. Byäääähhhhh!