Ainakin tähän asti. Appiukon uusi naisystävä osoittautui vallan mukavaksi, rauhallinen, hyvä, ei kaikkien tarvitse olla tällaisia viiripäitä ja pälättäjiä kuin minä olen. Olivat menossa Ideaparkkiin ostoksille. Appiukkokin yllätettiin kunnolla, kysyi ensimmäisenä onko lakko pitänyt, myhäili sitten myöntävän vastauksen saatuaan että minä olen tainnut vähän saada lihaakin luiden päälle lakon myötä, onneksi.

Appiukon ilme oli todella näkemisen arvoinen, kun avasin pusakan vetoketjun ja taputin mahaa, "täällä niitä kiloja on vauvan muodossa". Katsoi epäuskoisena hetken ennenkuin uskoi, että emme heittäneet herjaa asiasta. Ihan yhtä innoissaan tuo oli kun aiemmistakin, ovelta huuteli vielä lähtiessään, että nyt otan sitten rauhallisesti, ettei tämäkin tipu kyydistä. Otanhan minä, lääkärin määräyksestä.

Appiukon ja ystävättärensä lähdettyä minä silpaisin makuuniin, vuokrasin muutaman elokuvan ja äsken saatiin uusin elokuva Elviksestä katsottua loppuun. Nyt olisi kohta puoliin tarkoitus hilpaista yläkertaan, sänkyyn siis, katselemaan seuraava filmi eli "paholainen pukeutuu pradaan"... Ottaa tuo pitkään istuminen selän ja lonkkien päälle.

Ai niin, mukavaan lauantaihin liittyy tämäkin. Laivalta palannut anoppi soitti. "Olethan kunnossa?"-puhelun, olen kiitos ja jatkoa seurasi. Oli ollut ihan pakko ostaa Marimekon tuttipullo laivalta vauvalle kun oli ollut niiiiiiin ihania. Eli nyt voidaan sitten virallisesti avata odotuksessa vaihe "hössöttävät isovanhemmat".

Hyvää lauantain jatkoa kaikille, nyt irkku painuu sinne sänkyyn.