Hauskaa! Saan heti aamusta toivottaa näin, ei hajuakaan miksi olen valmiiksi ihan puoliunessa, tai niin, valvoin yllättävän myöhään ja kuinka ollakaan, junnu rohisi siihen malliin yöllä, että nukuin koiranunta kun olin valmiiksi varautunut siihen, että joudun heräilemään pojan kanssa. Kummallista kyllä, sitkeästi tuo pysytteli unessa aina aamuun asti, puoli seitsemältä heräsi höpisemään ja manailemaan sängyssään.

Kovin on poika räkäinen, röhäinen ja huonohappinen. Jokainen jolla on astma tai joka hoitaa astmalasta tietää mitä tarkoitan huonohappisella. Sille tasolle sentään ei ole vielä mennyt, että täytyisi lisäavaavaa hakea terkkarin spirasta, joka on paljon tehokkaampi ollut koko ajan junnulle. Hoitava jossa pitkäkestoinen avaava mukana, ventoline eli lisäavaava ja allergialääke ovat vielä riittäneet.

Terkkarin spira on sitten se keino joka otetaan käyttöön siinä vaiheessa kun omat keinot ei riitä, onneksi tänne on saatu lainakoneita viime kesänä, syksyllä meillä oli kahdesti pojalla kone lainassa kotona pahimpina aikoina. Junnun astma on infektiopohjainen, mutta nyt kun tuo on kestänyt pitempään kuin siihen parivuotiaaseen, niinkuin aluksi lääkärit minulle hoki, se on selvästi muuttunut erilaiseksi.

Miten sitä kuvaisi, syksyisin oireet paukkuvat käsiin kiitos virusten joita alkaa pyörimään koulujen ja kerhon alettua, keväällä tilannetta pahentaa siitepölyt ja katupöly. Tyytyväinen saa silti olla, takana on ensimmäinen talvi jolloin junnu oli kunnossa jopa viikkoja kerrallaan, ja aina hienompaa, ensimmäinen vuosi jolloin ei ole jouduttu hakemaan yhtäkään antibioottikuuria keuhkoputkentulehduksiin! Hienoa junnu ja hienoa lääkevaihto!

Tämä minun huomenen toivottaminen menikin nyt ihan pelkäksi junnun sairauden kuvaamiseksi. Näin voi käydä kun löytyy puheenaihe joka on lähellä irkun sydäntä. Ja junnun astma on. Eikä vähiten siksi, että hoitovastuu sen suhteen on täysin minulla, osaa mieskin lääkkeet antaa tarvittaessa mutta se perusvastuu, ja minut junnun sairaus on tavallaan vetänyt mukanaan täysin alusta asti.

Junnu sairastui kolmekuisena, ihan perusräkätautiin joka paheni niin että hän joutui sairaalaan muutamaksi päiväksi kun hengitys kävi liian työlääksi. Bronkiootti, ja kotihoidoksi salbumatolin neste tarvittaessa. Siltä sairaareissulta jäi rohina ja huonohappisuus, jota tosin en tajunnut aluksi. Rohinan tajusin, hengitysääni oli niin omalaatuinen, että ystäväni kysyi minulta junnun ollessa reilu puolivuotias että eikö se tukehdu tuohon.

Siihen mennessä poika oli syönyt useamman antibioottikuurin keuhkoputkentulehduksiin, tämän kanssa oli istuttu  iltamyöhään ja aamuaikaiseen spiralla terkkarissa ja minä olin ehtinyt moneen kertaan tyrmistymään oman lääkärin tiukasta kannasta jonka mukaan näin pienellä lapsella EI ole astmaa, on vain kovin pienet keuhkoputket.

Meidän poikamme, jolla oli siis pienet keuhkoputket, istui rattaissa ja rohisi, istui sitterissä ja rohisi, makasi lattialla viltillä ja rohisi, könötti pomppukiikussa ja rohisi ja niin, nukkui suuren osan päivästä eikä todellakaan edes yrittänyt lähteä liikkumaan oma-alotteisesti. Silkkaa onnea ja tuuria, että 9-kuisena osui oman lääkärin sijaisena olemaan naislääkäri joka oli ollut lastenpolilla töissä. Tämän ensimmäiset sanat olivat kun näki pojan, että tällähän on paha astma, kai tiedät.

Tiesinhän minä, ja voitte olla varmoja, että olisin voinut halata lääkäriä. Poika sai samantien avaavan lääkityksen ja lähetteen astmapolille jossa tälle määrättiin astmalääkitys. Ja kas, meidän rauhallinen poikamme muuttui viikossa paikallaanolijasta tyypiksi, joka nousi seisomaan tukea vasten, istumaan lattialla ja keksi kuinka kontataan. Meille se oli henkilökohtainen taivas, vaikkakin perässä sitten saikin juosta urakalla sen jälkeen.

Siinä onkin pitkälti syy, miksi minulle astma on niin läheinen asia ja mieluinen puheenaihe. Junnu on itse niin pitkään elänyt astmansa kanssa, että osaa tätä nykyä jo pyytää itse avaavaa jos siltä tuntuu ja tuntee sairautensa niin hyvin, että eilen pyysi lämmittämään saunan illalla. Siihen äiti nyt ei revennyt kun kello oli jo aivan liikaa, mutta tänään tuo taitaa olla sitten ohjelmassa. Sauna on ollut hyvä lisäavaaja aina tukkoisempana ollessaan, se ulkosauna siis jossa on pata eli hieman kosteampi ilma kuin tavallisesti saunassa on.

Ei hitto, nyt on pakko rientää taas, eihän minun nyt pitänyt tähän jäädä koko aamuksi selittämään. Heips!