Ei se essee ollutkaan sitten niin paha rasti kun eilen aamulla ajattelin. Itseasiassa olin suorastaan hämmentynyt yhdentoista aikaan aamupäivällä todettuani että täh, täähän olis niinku kirjoitettu. Lisähämmennystä aiheutti se pieni tosiasia että olin siinä ennen kirjoittamaan ryhtymistä siivonnut keittiön, imuroinut alakerran, ruokonnut viirivehkasta kaikki kuivuneet lehdet pois ja kieppunut kuin väkkärä muiltakin osin pitkin torppaa. Kirjoittamaan istahdin vasta puoli kymmenen kanttiin ja laitoin välissä puhelimenkin äänettömälle, siskolikka kun soitti kahdesti ensimmäisen sivun aikana.

Eikä siinä mitään että soittelee, jos siis oikeasti on asiaa, mutta kun soitellaan kysyäkseen sopiiko tämä ja tämä lanka villasukkiin ja jos niin kuule paljonko otan. Eikä vielä välttämättä sekään mutta mitä hiivattia minä teen sillä tiedolla että onkin päätynyt ratkaisuun ettei otakaan sitä lankaa koska värit ei nyt osunut mieleisiksi. Aha. No sepä kiva. Edelleen KIRJOITAN esseetä enkä kaipaa keskeytyksiä. Minulla kun tuppaa ajatus menemään solmuun jos kesken kappaleen soitellaan.

Yhdeltätoista printtasin esseen ulos oikolukua varten ja jätin paperit odottamaan siksi aikaa kun pyörähdin työmaalla. Näytönohjaajani kanssa pälisimme niitä näitä ja ohjaaja kirjasi työssäoppimisjaksoni arviot paperiin jonka toimitan TAKKiin tänään. Toteanpa nyt että olin kertakaikkisesti rinta rottingilla kun työmaalta poistuin, arviointi kun oli mahdottoman hyvä. Tiistaita odotellessa, ei tässä juuri muuta voi sanoa!

Kotona otin ja luin esseen ja totesin että kyllä, se on tosiaan valmis. On siinä kaikki mitä pitääkin ja oikeinkirjoitusasukin on kunnossa. Siis miten ihmeessä. Minä kun oletin että siinä menee aikaa vaikka kuinka ja paljon. Ja voiko muka kerrasta kirjoittaa mieleisensä. Höh. Lähettämisen jätin sunnuntaille ihan vain siksi että jos jotain sattuu tulemaan vielä mieleen mutta epäilenpä että ei. No, nyt ollaan siis täysin aikataulussa opintojen suhteen eli hurraa!

Iltapäivä menikin sitten lähinnä ollessa ja ihmetellessä. YYA-taho viestitti että ei pääsekään tuomaan rahaa perjantaina aamupäivästä, menee iltapäivälle. Jahas. Miten tämä nyt ei yllättänyt. Alkuviikolla ilmoitin tälle että haluan velkasumman tämän viikon aikana ja en asiasta keskustele sen kummemmin enkä todellakaan kuuntele enää selityksiä ja tämähän ilmoitti keskiviikkona tuovansa rahaa perjantaina. 

Ukko lähtee töihin vasta yhden kanttiin joten siitä vaan, sopii ilmoitella ukolle monelta tuo vai tahtooko että ukko tulee vaikka hakemaan sitä rahaa jostain. Arvasin jo tuolloin että toimitusaika tulee muuttumaan sillä YYA-taho ei taida kehdata tavata ukkoa sitäkään vähää kuin minua. No, nyt hän on tuomassa rahaa sitten tarkalleen 16:15 sillä ilmoitin että ehdottamaansa kello kahteen voin pyytää jonkun tänne vastaanottamaan niitä rahoja, ukko kun on tosiaan siellä töissä ja minä koulussa jonka mielestäni ilmoitin jo aiemminkin.

Eipä käynytkään rouvalle tämä, kun voihan hän tuoda sen sitten vasta kun minä olen kotona. Mikäs siinä, 16:15 on passeli aika, siihen mennessä olen ehtinyt tarhan kautta kotiin. Odotankin mielenkiinnolla mihin aikaan päivästä puhelimeeni ilmestyy viesti joka kertoo että voi ei ja apua, ei hän saakaan sitä velkasummaa ennen maanantaita. Selityksissä varmasti löytyy taas ja paljon! Sittenkin että eilen totesin tälle että en edelleenkään kuuntele selityksiä toimimattomista pankeista ja liikkumattomista rahoista.

Totesin tälle senkin että tokihan minä toisinaan olen himppasen tyhmä ja yksinkertainen mutta ihan niin tyhmä minä en ole että uskoisin tämän laittaneen kertaakaan tilisiirtoja minun tililleni. Niitähän on laitettu jo neljästi ja yksikään siirroista ei ole tilille asti kulkeutunut. Onhan se nyt ihme että minä sain rahaa siirrettyä tuosta vaan hänen käyttöönsä pankin kautta mutta toisinpäin se raha jää aina johonkin mihin lie pankin järjestelmään.

Ehei. Kyllä hän on laittanut ja pankki on sotkenut ja hän on pahoillaan ja ihan varmasti tämä asia selviää vielä ihan kunnolla ja hän kertoo mitä kaikkea on tapahtunut. Aha. Siihen oli jo pakko todeta että miettii nyt uudemman kerran mitä selittää. Yhteiskunta menisi vähemmälläkin sekaisin jos ihmiset ei saisi tilisiirtoja lähtemään kuin joskus ja jouluna, johan siinä saisi joka kerta tarkastaa laskuttajalta että tuliko se maksuosoitukseni perille, saapuiko vuokra vuokranantajan tilille, no tuliko se sähkölaskun suoritus sinne.

Ei kyllä asia on nyt näin. Hän ON siirtänyt mutta siirto ei ole koskaan tullut minulle. Just just. Että siitä liitonrahastakaan tiskillä tehty siirto ei sitten toiminut. Että joopa joo. Tähän ei vastaväitteitä enää tullutkaan, sen sijaan tuli lupaus siitä kuinka hän tosiaan toimittaa sen velan tänään iltapäivällä ja jutellaan sitten ihan kunnolla mikä meni vikaan ja missä. Odotan. Ja ihan mielenkiinnolla vieläpä. Vielä enemmän tosin odotan sitä varmuudella tapahtuvaa toimintoa eli viestiä jossa YYA-taho peruu tämän päivän velanmaksun. Vedoten pankkiin. Joka onkin painanut juuri hänen nostamansa eurot vessapaperille. 

Tämä tästä ja tämän kestävyydestä, siirryn hauskempiin asioihin vaikka pakko se on myöntää että tämä YYA-tahon touhukin alkaa olla kertakaikkisen hauskaa viihdettä. Olen varmasti muistanut kertoa iskän uudesta avokista. Siis siitä joka oli mukana illanistujaisissa jotka iskä tahtoi ehdottomasti järjestettävän viime talvena. Avokkihan on yksi äidin läheisimmistä ystävistä ja tuntenut minut ja siskolikan ihan pienistä pitäen.

No, hänelle on iskenyt joku merkillinen hinku päästä äidiksi äidin kenkiin. Siis meitä kohtaan. En minä nyt sano että se olisi jotenkin inhottavaa tai paha asia mutta kuulkaa, aika raskasta se on. Onneksi tätä halua äidin kenkiin ei osoiteta kuin kerran pari kuussa mutta niin, ne kerta kaks kuussakin on välillä liikaa. Ainakin silloin kun ne kerrat perustuu milloin minkäkin käytetyn kapineen tarjoamiseen. Tiistaina tämä soitti ja kertoi siivonneensa vaatehuoneensa ja pyysi minua katsomaan josko vaatteissa olisi jotain jota minä tahtoisin itselleni ennen kuin ne päätyy UFFille. 

Hmmm. Hän oli toki soittanut myös siskolle ja sisko olikin lupautunut seuraavana päivänä käymään. Hmmmm. Me olemme siskon kanssa farkkukansaa. Avokki on taiteellisen aatteen mekkokansaa. Eikä edes oikeastaan sitä, ehkä kansantanhumekkokansaa ennemmin. Että ei varmastikaan osu nyt vaatemaut. No mutta jos kuitenkin käymään tässä. No jaa. Mutta kun ei oikein ehdi. Ei ikäänkuin millään. Kas kun niin.

Silloin lukemisen alla oli se tentti. Ja edessä oli se esseen kirjoittaminen. Että himppasen kiirettä pukkaa. Ja koulussakin pitää olla muutamana päivänä. Tämä se muuten taitaakin olla mikä minua rassaa tässä hänen halussaan päästä äidiksi äidin paikalle. Ei niinkään se että pitäisin sitä loukkauksena, ehei, vaan se että hän ei ymmärrä että ihmisillä voi olla kiire. Hän näet oli ilmoittanut siskolle keskiviikkona että odottaa josko minä ehtisin käymään siellä ennen kuin he lähtevät lopputalveksi reissuun lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Siis täh? Kun juuri tälle selitin tiistaina että keskiviikko menee TAKKissa, torstaina teen esseetä ja minulla ei ole autoa enää iltapäivästä kun ukko menee sillä töihin, perjantaina olen TAKKissa ja koska ukko on illassa niin joudun aika ravilla hakemaan speden tarhasta koululta päästyäni enkä todellakaan lähde enää neljän jälkeen pakkaamaan penskoja autoon käydäkseni perjantaikahvilla yhtään missään sillä kotonakin olisi kiva ehtiä olla ennen nukkumaanmenoja. Lauantaiaamuna kiidän jälleen TAKKiin ja kun sieltä selviän kotiin niin kiikutan ukon keskustaan että tämä pääsee työkavereidensa kanssa lähtemään lätkämatsiin.

Että kiirettä pitäisi! Äiti olisi tasan tarkkaan tajunnut jo ilman tätä selitystäkin että ei nyt ole oikein aikaa mutta avokki ei tunnu tajuavan. Ja juuri se on se joka minua taitaa erityisesti risoa. Höh. Ihan mukavahan tuo on, ei siinä mitään, ja olen todella tyytyväinen siihen että iskällä on joku pysyvämpi ihminen siinä mutta silti. Ja totta sekin on etten minä kaipaa äidin tilalle ketään, ei sitä kannata edes yrittää. Höh.

Vaan hittolainen, kellohan on vaikka mitä jo! Ja tää vaan plääsää. Nyt on kuulkaa PAKKO siirtyä herättelemään joukkoja sillä tunnin päästä pitäisi olla jo liikkeessä tarhaa kohti. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai! Minä ainakin vietän sillä edessä on EA-koulutusta ja huhujen mukaan paavo kaipaa elvytystä!