Perjantai. Tämä viikko on mennyt kyllä varsinaista kiitolaukkaa, juurihan se oli maanantai ja nyt ollaan jo perjantaissa. Kevätkö sen tekee? Hyvä vaan, jotenkin tässä alkaa olla aivan puutunut näihin kouluaamuihin ja herättelyihin ja aamupaloihin ja kellon kyttäämiseen. Kesäloma on enemmän kuin odotettu jo mutta sitä ennenhän riehutaan vapun tiimoilta jota sitäkin muuten odotetaan täällä lievällä innolla lasten osalta.

Eikä muuten vähiten siksi, että heti vapun jälkeen poika 15v lähtee leirikouluun Ahvenanmaalle. Allekirjoittanut odottaa reissua kauhunsekaisin tuntein, kas kun poika 15v on kaukana rauhallisesta kuten varmasti kaikki blogia lukeneet ovat huomanneet jo päivänä muna ja käpy. Toisaalta, pojan luokanvalvoja osaa kyllä pitää poikaporukan aisoissa ja niin, poika osaa käyttäytyä todella hienosti ja kohteliaasti halutessaan. Toivottavasti tämä haluaa käyttäytyä juuri tuolloin, muuten äidillä saattaa mennä käpy ja ehkä kippokin nurin.

Ahvenanmaa on muutenkin ollut nyt tapetilla meillä, kas kun poika 13v lähtee myös sinne sitten heinäkuussa. Yllättäen tämä reissaakin puolestaan sen parhaan kaverinsa ja tämän perheen mukana, sen samaisen jonka kanssa mökkeili nyt kevättalvella ja reissasi Lapissa syksyllä. Kaverin äiti otti yhteyttä alkuviikosta että onhan poika puhunut reissusta alustavasti kun he olisivat mielellään tätä lainaamassa tuolle reissulle mukaan. Pojasta 13v on tulossa hyvää kyytiä varsinainen matkailija, syksyllä tämä lähtee isänsä kanssa Malagaan viikoksi. Hassua kuinka yhden lapsen kohdalla näyttää tuo reissaaminen korostuvan ja reippaasti, ja tämä kaikki on kyllä täysin säkäkysymys.

Teini löysi naamiksen kautta lapsuudenystävänsä, sen samaisen pojan jonka kanssa tämä ja poika 15v oli kuin peppu ja paita sen jälkeen kun olimme eronneet eksän kanssa ja muuttaneet ihan toiselle paikkakunnalle kerrostaloon. Tämän ystävänkin vanhemmat oli eronneet hieman aiemmin ja ehkä sekin osaltaan vaikutti siihen että vierekkäisten kerrostalojen, jotka oli muuten ainoat kerrostalot sillä kylällä, eronneiden äitien lapset oli kuin liimautuneita toisiinsa. Minä olen kyllä tavannut tätä äitiä aika-ajoin vakuutusten merkeissä ja olemme vaihtaneet aina lasten kuulumisia samalla, nämä lapsoset kun on jääneet jollain tavalla toistensa mieliin niin että välillä on mietitty missä se kaveri oikein on tänä päivänä.

No, se kaveri on samassa koulussa vaikka teini ei ollutkaan tätä huomannut siellä. Naamiksen kautta löytäminen taas johti siihen, että nyt se kaveri on sitten ihan ykköskaveri jonka kanssa oltiin eilen kahvilla koulun jälkeen. Ja jonka kanssa mennään tänäänkin kahville. Ja joka tulee sitten tiistaina käymään meillä. Ja jonka kanssa vietetään vappukin. Ja kyllä, ihastustakin on ilmassa, jos näin voi sanoa. Hyvä niin, minusta tämä kyseinen poika oli silloin penskana tosi kiva ja enpä usko että tuo on siitä muuttunut, eihän tämän äitikään ole.

Tapahtumaa siis piisaa vähän joka rintamalla, tähän loppuun voisin kirjata vielä tapahtuman junnuosiosta. Junnu näet on tukossa tukossa, kiitos tämän supervoimakkaan siitepölykevään ja lenssun. Leppä todellakin kukkii, kauhulla odotan kun koivu aloittaa saman toiminnon. Eilen junnu oksensi illansuussa limaa keittiön lattialle ja inhottavinta kaikessa on että pojalle menee täysi satsi lääkkeitä eli lisättävää listassa ei enää ole. Nyt on vain kärsittävä ja toivottava että lenssu menisi pian ohi ja oireet helpottaisi jo sen myötä reippaasti mutta epäilen.

Vaan nyt siirryn herättelytoimiin, jotenkin olen onnistunut säätämään tässä kymmentä asiaa samalla kun bloggailen. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!