Salaatinteko, mutta ensin aion kahvitella rauhassa. Johonkin se raja on vedettävä ylettömän juoksemisenkin kanssa ja minun rajani menee aamukahvissa. Sen nautiskeluun en duunaamista suostu sekoittamaan en.

Lievää väsymystä olisi heti aamusta ilmassa, osasyy saattaa toki olla eilinen ahertaminenkin mutta kyllä minä päävastuuseen nostan nämä elämäni miehet, isoimman ja pienimmän niistä. Isoin kun piti minua hereillä edellisyön ja viime yönä sitä tointa hoiteli lähinnä se pienin. Hoito oli jopa siinä määrin tehokasta että viiden aikaan aamulla olin aivan varma kellon olevan jo kuusi ja aikeissa nousta, mutta aikani tihrustettuani kelloradioa tajusin sen näyttävän vasta 4:56. Joten kyljenkääntö ja lisää unta joka olikin sitten osua omaan nilkkaan.

Seuraava kellonkurkkaus kun olisi pitänyt osua kuuteen, 5:56 olisi ollut suorastaan ideaali, mutta ehei, eiköhän tuo näyttänyt jo 6:17 ja irkku nousi salamannopeudella. Kahdeksaan mennessä kun on pakko saada hommat pois jaloista, poika 15v pitää viedä kirkkoon varttia vaille yhdeksäksi ja täällähän ei ajokuntoisia ole kuin irkku. Jos kohta ajokuntoisuus mitataan yleensä alkometrillä, meillä se mitataan edelleen kyvyllä liikkua tai edes istua ja sitähän on nuukanlaisesti toisella ajokortillisella aikuisella tässä talossa.

Koko eilisen päivän se ajokunnoton muuten joko makasi mahallaan sängyssä (ainoa asento jossa jalka ei tuntunut räjähtävän), venytteli hitaasti selkäänsä tai hieroi itseensä IceGeliä. Illalla jalka piti jo jotenkin mutta istuma-asento oli edelleen täysi mahdottomuus. Toimintavarmaksi sitä liikettä ei voinut silti sanoa ja kipeä tuo oli edelleen, paitsi sieltä selästä myös siitä aiemmin räjähdystä suunnitelleesta jalasta. Ei kuulemma ole vielä kertaakaan ole ollut niin huonona vaikka todella huonona tuo on pariin kertaan ollut. Edelleen huominen reissu pistää miettimään, näinköhän meidän lomasemme tulee jäämään pelkkään hotellihuoneessa makoiluun ja niinkuin suunnitelmissa oli Hämeenlinnankin kiertäminen.

Vaan nyt, kahvit on juotu ja irkku siirtyy suosilla sen salaatin kimppuun. Toivottavasti muistan laitella viestin siskolle että tuo kameransa ja sen siirtopiuhan kun tulee, saisin juhlista kuvia koneelle ja kenties jopa blogiinkin ainakin tarjoilujen osalta. Nyt se on moro ja viettäkää leppoisa sunnuntai!