Aikataulumme on sekaisin. Totaalisesti. Irkun sisäinen kello joka on herättänyt irkun jo monen vuoden ajan puoli seitsemän viimeistään, on hajonnut. Taisi kyseinen kapine hajota jo joulukuun alkupäivinä. Irkun ulkoinen kello, Spede, on myös tehnyt tenän. Poika kun vain nukkuu. Ja nukkuu. Ja nukkuu. Välillä tuo saattaa herätä puolittain seiskan kanttiin juuri sen verran, että sille saa antaa tissin suuhun, nälkä sillä ei taida olla koska pari huikkaa riittää tainnuttamaan takaisin höyhensaarille jossa sitten hillutaankin aina siihen asti kun irkku on huolesta mutkalla ja tuuppii toisen aamupalalle.

Eli kymmenen kanttiin. Mikä hiton aamupala-aika on kymmenen? Speden aamupalahan on tissiä ja hedelmäsosetta. Päiväsapuska (tissiä ja maissivelliä) pupelletaan puolilta päivin ja tämän päällehän kaveri monesti nukkuu aina sinne likemmäs viittä. Paitsi nyt parina päivänä, jolloin irkku on taas tökkinyt viiden kanttiin unikeon hereille. Lihasapuska syödään siis tällöin. Jonka jälkeen Spede vetää säännönmukaisesti puolen tunnin välikuolemat tuolissaan. Yhdeksältä irkku kipittää köökkiin, sötköttää tukevan peruna-ruusunmarjavellin pojalle ja poikahan syö. Lisukkeeksi menee tissiä ja iltapäiväsapuskalta jäänyt puolikas lihasosepurkki.

Selvennettäköön nyt sitä iltapäivän lihasosesapuskaa. Se käsittää puoli purkkia naudanlihasosetta, kas kun muita ei ole porkkanattomina, helposti purkillisen itse keitettyä perunaa ja puoli purkkia ruusunmarjaa. Eli annos on suunnilleen pari purkkia tuohon aikaan. Ja luonnollisestikin tissiä juomana. Laskin yhtenä päivänä että meillä menee ruusunmarjasosetta pari purkkia päivässä. Lihasosetta yksi. Ruusunmarjavadelmaa yksi. Ruusunmarja kun on must, muuten ei kakka luista. Tissiä aina tahtoessa juuri niin paljon kun mieli tekee. Tissi on siis muuttunut pelkäksi juomaksi jo Speden kohdalla, ruokana se ei tunnu toimivan pojalle.

Eli meillä on todellakin aikataulu jotenkin outo. Missä on se 4kk vauva joka syö 3-4 tunnin välein? Joka nukkuu yöllä jos hyvä säkä käy, 7-8 tuntia ja herää syömään? Minä en tuota seiskan huikkaa syömiseksi laske millään koska se todellakin on vain pari huikkaa. Itse ehdin jo miettiä sitäkin, saako Spede liikaa kiinteitä? Määrä on kuitenkin aika huikea. Mutta toisaalta, kaveri on tyytyväinen oloonsa, joten se ei oikein puolla sitä liikatarjoilua. Ja tyytyväinen vauvahan kaiketi on se pääasia myös syömisten suhteen...

Ruokalajeja pitäisi hieman laajentaa. Ottaa enemmän hedelmäsoseita maistelun alle, mutta kun. Mihin väliin ja minkä kanssa minä lykkään toiselle uusia makuja? Kun se ruusunmarja on PAKKO. Tottahan sen voisi korvata luumulla, mutta mutta. Luumu ei ole käynyt meillä kuin esikolle. Päärynällä. Sitä voisi kokeilla.

Tänä aamuna irkku havahtui kamalaan totuuteen. Spede tulee ihan pian 5kk. Onneksi tuo on vielä vauva vauva, eli kehitys tuntuu kulkevan hyvinkin pitkälle korjatun iän mukaan, ei kalenteri-iän. Kaveri kun kyllä koettaa kääntyä, mutta vain harvakseltaan, pääsääntöisesti makoilee tyytyväisenä lelujen kanssa selällään. Hampaita se tosin taitaa tehdä, kuola valuu, nyrkki maistuu nannalta aina siihen asti kun osuu johonkin suussa aiheuttaen parkaisun. Suurin osa ajasta jonka Spede viettää hereillä menee leveässä hymyssä ja nauraen.

Spede on myös varsinainen pulinapussi, uusimpana löytönä kaveri on keksinyt kiljahtelun. Murina, maiskutus, gyyy, ääää, öööö ja äääyy on vanhoja juttuja joita käytetään edelleen runsaasti, mutta kiljahtelu ja karjahtelu on uusia ja tosi pop juttuja. Lisäksi Spede on huippuluokan loukkaantuja. Jos itse katsot poikaa hiemankin kärtyn näköisenä, alahuuli kääntyy alaspäin, silmät menee pieniksi tihruiksi ja jostain sydämen pohjalta kuuluu loukkaantunut valitus. "Ette tykkää enää" kuuluu poika sanovan. Ja sitten suukotetaan. Halataan. Pussataan piloille. Koko pieni ukko.

Spede on todellakin kietonut kaikki pikkurillinsä ympärille. Hallitsee niin olkkaria kuin makkariakin. Nukkuu äidin ja isin välissä. Missä ikinä Spede onkin kotona, vain äännähdys ja Spedellä on seuraa. Toinen siskoista, joku veljistä tai äiti tai isi. Meillä ei ole edes sen kummempaa halua antaa Spedeä hoidettavaksi kenellekään edes hetkeksi. Olemme Spedeholisteja koko sakki, aina pienimmästä isoimpaan.

Voi voi. Tällaisia meistä sitten on tullut, vanhoilla päivillä. Ja nyt. Spede nukkuu edelleen mutta junnu heräsi joten äiti menee viettämään tämän kanssa kainaloisaikaa sohvan nurkkaan. Velhokoira Merlinin seurassa. Se on moro!