tiistai, 9. lokakuu 2012
Olisipa maittanut edelleen
Ihan kaikki meillä ei ole täydessä vauhdissa, spede näet kotoili eilisen ja kotoilee vielä tämän päivän. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönähän tämä oli yskiä keuhkonsa ulos ja sitä samaa jatkettiin maanantaina aamulla kun tämä heräsi. Lääkäri kirjoitti pari päivää lomaa ukolle sillä lapseltahan puuttui ääni aamupäivällä eikä se ole täysin palannut vieläkään. Jos tarkkoja ollaan niin on täysin mahdollista että sitä kotoilua on luvassa vielä huomiseksikin, yön lapsi sai kyllä nukuttua hyvin mutta kotva sitten tämä heräsi, hiippaili vessaan ja yskii kumeaa kuivaa kurkkua raapivaa yskää. Kiva.
Ääntäkään tuolta ei tule kuin pihinän muodossa joten hohhoijaa. Todettakoon, että äiti on julistanut tämän köhäröhätaudin lapsen kohdalta kurkunpäätulehdukseksi, jo yskä sen kertoo, mutta lääkäri oli todennut miehelle että yskä ja kurkkukipu johtuu simppelisti siitä että lapsen nenä on yöllä tukossa ja tämä hengittää suun kautta jolloin kurkku tulee kipeäksi ja alkaa yskittää. Aha. Toisaalta onko tuon väliä, eipä kurkunpäätulehdukseen sen kummempaa hoitoa ole olemassa, elän toivossa että lapsi on tosiaan huomenna hoitokunnossa mutta näin aamutuimaan lapsen "huudeltua" olemattomalla kähisevällä äänellä olkkarista en löisi vetoa sen puolesta.
Mitä taas tulee eiliseen työpäivään niin sehän sujui vinhaa vauhtia. Taantumaa ei ollut (!!!) viikonlopun aikana tapahtunut joten minulla oli ohjattavana jälleen ekaluokkalainen koululainen tarhalapsen sijaan. Jes! Tajusinpa siinä aamupäivällä, kun ulkoilimme lapsen kanssa, että ohjaamiseni käsittää tällä hetkellä mahdottoman paljon simppeliä puhetta. Sääntöjen kertaamista, käytöksen ohjaamista ja yksinkertaisesti perään katsomista. Onhan siihen toki tullut lisukkeeksi jo sitä ihan oikeaakin oppimisenohjaamista, eilen lapsi innostui suunnattoman paljon atk-luokassa matikkapelistä ja sormeni olivat kovassa käytössä kun laskettiin rahasummia.
Töistä kotiuduttuani kurvailin katsastustoimistolle ja hoidin pikkutykkini rekisteröintiasiat kuntoon, sieltä kotiuduttuani länttäsin perunat kiehumaan ja viiden kanttiin ruokin lauman perunamuusilla ja jauhelihakastikkeella. Tänään ukko tehnee jotain sapuskaa valmiiksi siksi kun kotiudun tai sitten ei, nähtäväksi jää. Muusia ja kastikettakin olisi vielä sen verran että kyllä sillä tämän lauman vielä tämän päivän ruokkisi.
Vaan jaa. Minun pitäisi kaiketi ryhtyä vähitellen trimmaamaan itseäni työmaakuntoon. Äänetön yhtiökumppani köhii ja röhii edelleen nojatuolissa peiton alla, juuri muuta ääntä tästä ei vielä otakaan irrotakseen. Taidanpa kysäistä josko lapsi joisi himppasen "kuumaa" teetä ja saisi kenties sillä kurkkuaan availtua. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai, minä pyrin takuulla samaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.