Jos joku miettii kummia asioita, näin irkun näkökulmasta, on se ehdottomasti junnu. Kävimme keskustelua elämän suurista kysymyksistä iltapalan ääressä. Mietinnän aiheena oli synnyttäjät ja kuolema, mistä poika niin elämän kärkipäät keksikin.

Junnu mietti kuka äidin on synnyttänyt. Loogisesti päätteli itse, ennen kuin ehdin edes vastaamaan, että varmaan Marita-mummu. Sepä se. "Olenko mä nähnyt mummua?". "No et, kun ei prinsessakaan mummua ehtinyt näkemään": Poika pureskeli tietoa samalla kun pureskeli suutaan tyhjäksi. "No kuka sitten isin synnytti?". No se toinen mummuhan sen, tietty. Ja papan synnytti isomummu. Poika jäi selvästi sulattelemaan tietoa. "Kukas mut synnytti", kysyi poika seuraavaksi. Äitihän se. "Ooksää synnyttänyt meidät kaikki", oli sopiva jatko aiheelle. Juu-u. "Isinkin?". No en nyt sentään, kun sen synnytti mummu.

"Synnyttikö mummu papan". Selvästi nämä jutut on hieman tuota... hankalia 5 v:lle. No ei, kun isomummu, ja sitten mummu ja pappa sai isin ja isin siskon. Poika hörppäsi maitoa ja tuumasi äidille, "sitten kun kuolee, menee siihen monta päivää". Tässä kohtaa äidillä nytkähti kyllä hartiat, onneksi olin selin poikaan. "Ai jaa, niinhän siinä saattaa mennä." Poika jatkoi leivän pureskelua ja totesi aivan kuin keskustelun päätteeksi. "Sitten kun menee kouluun pitää ostaa reppu". Just. Ei muuten hassumpi keskustelu, noin kaksin keskeiseksi iltajutusteluksi.