Onhan se nyt niin, että jonkinlainen raja noihin uniin pitäisi saada! Viime yönä mm otin kaikki tabletit mitkä talosta löytyy ja kaduin suunnattomasti hetken kuluttua. Siis sairasta ja pimeää tämä unimaailma nyt. Taivaallista ja ihanaa, muuten sain nukuttua yllättävän hyvin vaikkakin aika myöhään meni ennenkuin nukahdin. On siis nukuttu vaivaiset seitsemän tuntia, kamalaa!

Tänään prinsessa menee jo kahdeksaan eskariin ja tällä on uintivuorokin eli haen vasta yhdeltä kotiin. Junnulla on aamupäiväkerho eli yhdeksästä kahteentoista on tämäkin pois kotoa. Voisi sillä aikaa käydä jossain tai oikaista makuulle vaikka sohvalle mutta kuinka ollakaan, sisko unohti eilen ilmoittaa hoitopojan tuloajan. Kehtaako sitä tuossa kuorsata ja toiseksi, onko ruoka laitettava yhdeksitoista?

Junnulla kuulostaa olevan tehokas nuha ja köhä, hienoa! Eilisestä liian vähissä ja ennenkaikkea väärissä vaatteissa ulkona juoksentelusta vai sittenkin allergiaa? Edelleenkin näyttää kukkivan vain leppä, mutta olen vähitellen jäänyt epäilemään että sekin aiheuttaa pojalle oireita. Sen verran runsaasti silmätkin vuotavat välillä tuolla ulkona ollessa. Tietysti ilma on täynnä myös maantiepölyjä, joten mistä tätäkään varmaksi osaat sanoa?

Tiedättekö mikä on aivan erityisen hassua näin aamulla? Siis tällaisena aamuna kun kaikki ei ole kotona? Tämä herättelyaika, kun jotenkin on kauhean vajaa olo kun ei olekaan kaikki herätettävät paikalla eikä voi heti aamusta ottaa lukua lapsista.  Poikien huone on niin tyhjä, niin tyhjä, vaikka siellä nyt tuo vanha rouva nukkuukin.

Muutenkin olen huomannut, että aina odotusaikoina kenen tahansa lapsista poissaolo kotoa tuntuu itsessä jonkinlaisena vajavuutena. Ei se, jos he päivällä ovat poissa kotoa häiritse omaa oloa saati ahdista, vaan juuri aamuisin kun on sänkyjä tyhjänä. Muulloin se ei haittaa, eikä vaikuta mitenkään omaan oloon, mutta raskausajat ovat pahoja.

Kummallinen juttu, toivottavasti en ole ainoa joka näin kokee. Toisaalta, nämä ajat ovat hyviä opettamaan sitä arvostamista omaa perhettä ja jopa exää kohtaan. Loppujen lopuksi, exä on hoitanut hienosti oman osuutensa eron jälkeen, ja koskaan en ole joutunut hänen kanssaan riitelemään lasten asioista. Lähipiirissä on myös äiti, joka sai vihdoinkin, vuoden taistelun jälkeen, oikeuden päätöksen siitä että hänellä ja lapsillaan on oikeus tavata toisiaan.

Miltä hänestä onkaan mahtanut tuntua, kun jo useampi vuosi on mennyt täysin exän ja tämän uuden vaimon tehdessä omavaltaisia päätöksiä lasten ja äidin tapaamisista milloin milläkin perusteella. Ja kuinka paljon ja kuinka monesti hän onkaan katunut sitä, että antoi kolme lastaan isälleen ja tämän vaimolle asumaan siinä vaiheessa kun odotti viidettä lastaan. Odotusaika, se saa kyllä todella miettimään aina näitä juttuja.

Niin, hups! Irkku se vain selostaa, kello käy seitsemää ja prinsessan hiuksetkin täytyy vielä laittaa kunhan saa tuon pukeisiin. Nyt säntään taas toimiin, aurinkoa odotellessa. *heh*