Ihan jäi päivittäminen eilen väliin kun irkun kuviot meni aamupäivällä sekaisin. Tai niin, oikeammin irkun ajatukset meni kerrassaan sekaisin. Sain niin mieluisan yllätyksen postitse, että en osannut pariin tuntiin kuin hykerrellä itsekseni. Paitsi itse lahja, jota muuten kutsutaan antajien keskuudessa prenikaksi, myös porukka ja heidän selvä suunnitelmallisuutensa asian tiimoilta sai irkun hykertelemään. Tämä on jo toinen kerta vähän ajan sisään kun matto kiskaistaan jalkojeni alta, positiivisessa mielessä, pelikavereideni toimesta. Ihmisten anteliaisuus ja ystävällisyys ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua, niin se on.

Aamupäivässä yllätystä ennen ei erityisemmin kehumista ollut, nillitystä olisi ollut lähinnä blogiin luvassa jos aamusta olisin ehtinyt mutta osittain se nillitys olisi liittynyt siihen hosumiseenkin aamulla. Toisinaan aamut vain on... kaoottisia. Kertakaikkisen kaoottisia. Hieman niinkuin eilen. Ja siihen kun lisätään räkäinen ja tukkoinen irkku, keskelle sitä kaoottista menoa, ei tulos voi olla kuin hosumista ja kärttyä.

Muilta osin eilinen oli varsin hyvä päivä. Spede oli selvästi vihdoinkin oma itsensä taudin jäljiltä, pientä räkäisyyttä ja yskää nyt on havaittavissa mutta ei mitään ihmeellistä eikä ennen kaikkea sitä päätöntä kiukkuamista ja kärttyilyä mitä spede harrasti pari edeltävää päivää. Junnukin pääsi eroon kuumeestaan, tosin kunnossa tuon ei voi sanoa olevan. Silmät olivat lurpalla, vauhtia ei riittänyt kuin tuokioiksi kerrallaan ja niin, inhottavinta lienee se että reppana on tukossa kuin mikä.

Lääkitys on tuplattu mutta muutama päivähän siinä jälleen menee ennen kuin lisätyt lääkkeet alkaa purra. Sen sijaan spede, joka on ollut ilman astmalääkettä perjantaista asti, ei osoita minkäänlaisia tukkeutumisen oireita. Arvatkaapa kuka on täällä taputapu- ja hurraa-mielellä asian tiimoilta. Luulisi että tuollaisen taudin selvittäminen ilman tukkeutumista on aika vahva merkki siitä, että lääkitystä ei enää tarvita.

Viime yö olikin sitten levoton, ei speden vaan junnun toimesta. Kun kaveri on tukossa, niin kaveri on tukossa ja silloin osa yöstä menee väkisinkin heräillen. Tämän päivän ainakin pidän vielä junnun kotona, ei tuosta eilisen ja viime yön perusteella ole tänään eskariin touhuamaan ryhmän tahdissa. Ehkä jo huomenna, katsotaan.

Nyt siirryn hakemaan vielä kupposen kahvia ennen kuin on pakko aloitella koululaisten herättely. Teini onkin jo hereillä, tällä on SK-vuoro joka tarkoittaa seitsemään menoa. Muilta osin sakki menee pääsääntöisesti kasiin eli tässä saa taas olla jalkoja mahanalus täynnä tunnin päästä. Mikähän siinäkin on, että vaikka itse en mihinkään ole lähdössä niin kiiruun se pukkaa silti aina kasin aamuina? Merkillisiä on sano. Se on moro, viettäkää reipashenkinen ja ilomielinen keskiviikko!