Jos nyt sattuisi yhtiö niin minä olisin selvästi se äänetön yhtiömies, ääni on näet nyt jossain huitsassa kateissa. Ja kurkku, se on kuin santapaperilla kiskottu eli hurraa, tästä voi tulla vielä mielenkiintoista! Etenkin kun töissä ääni on aika tärkeä osatekijä, sanoisin. Vaan ei se mitään, ehkä muutama kupponen kuumaa teetä selvittää tilanteen voitokseni, sairaslomailu kun ei todellakaan nyt nappaa yhtään!

Josta tulikin mieleeni, siellä on aivan törkeän kurja ilma. Vettä tulee kuin esterin takapuolesta ja meidän pihamme on muuttunut rappujen edustan osalta jääradaksi. Voe rähmä! Ja koska en saanut eilen aikaiseksi, ts piipahtanut vintissä, on minun saatava tänä aamuna aikaiseksi. Spedelle täytyy käydä kaivamassa kurahousut tarhaan, sadetakki onkin naulassa jossa sen oletinkin olevan. Eikä siinä vielä kaikki.

Poika 14v tuli eilen kotiin jalka märkänä. Kengässä on ilmeisesti pohjassa reikä ja kas, toinen koipi kastuu hetkessä kun tämä kävelee ulkona. Mistä minä nyt kengiksi muutun? Tai niin, vintillä pitäisi olla paritkin eri kengät jotka on pojalle passelit, ne on syytä kaivella esiin samalla kun kaivan niitä kurahaalareita. Vaan on tuossa sateessa puolensakin; lumet lähtee vauhdilla kun vettä tulee.

Vesisade olisi silti saanut keskittää tarmonsa vain yöaikaan, tai ainakin muutaman tunnin päähän tästä aamusta. Koululaiset kastuu takuuvarmasti koulumatkalla eikä siinä vielä kaikki, poika 16v yöpyy mummulla naapurikunnassa ja ajaa sieltä nyt aamusta kouluun. Kaveri on varmasti litimärkä! Kai tuo jonkun taudinkin ehtii vielä saamaan.

Eilinen meni hujauksessa. Sain kuin sainkin nukuttua pidempään kuin kuuteen, tuijottelin telkkaria, nakkailin himppasen pyykkejä omille paikoilleen ja laitoin sapuskaa. Iltapäivällä nautin teestä ja Gilmoren tytöistä, samaa kyytiä tuli katsottua muutama muukin sunnuntaisarja. Ovikello soi pariin kertaan, ensin oven takana seisoi Jehovantodistajakaksikko joille annoin tylyn "ei kiinnosta"-kommentin heidän kutsuessaan "meidätkin Jumalan perheeseen".

Lähes samantien kaksikon poistuttua ovelle rysäyttikin sitten eksä joka toi sitä pojan 16v raadoksi rässimää ja mopokaupoissa vaihdossa menevää skobaa odottelemaan noutoa. Nyt eksä olikin ihan hyvällä päällä, oli ollut sitä jo aiemmin kun poika 16v oli piipahtanut tämän luona laittamassa skoban katteet kiinni. Tiedä sitten mikä tätä oli lauantaina riivannut, ihme touhua sanon mä.

Illalla kömmin sänkyyn heti yhdeksältä ja vaikka hetken ehdin jo miettiä että näinköhän uni tulee ajoissa, kiitos myöhempään nukutun aamun, niin mitä vielä. Kymmeneltä havahduin poistamaan rillit nokaltani ja hitto että nukuinkin yön hyvin. Unta riitti komeasti aina siihen asti kun ukko tuli herättelemään minua vartti viiden jälkeen. Siinä vaatteita päälle kiskoessani totesin ettei kannata köhiä, kurkkuun koskee aivan sikana.

Tämä kurkkukipu on muuten mielenkiintoinen vaiva. Se kummasti katoaa päivän aikana lähes olemattomiin mutta aamuisin ei tahdo saada ääntä kurkustaan. Lisäksi kurkku on aamu aamulta kipeämpi joten näinköhän tässä tulee vielä ihan oikeasti kipeäksi. Nyt on kyllä himppasen huono aika sairastaa, töissä kun olisi paljon kaikenlaista touhua menossa ja riveissä on jo yhden avustajan sairaskolo. Höh.

Ja nyt, taidan siirtyä sinne vintille. Kai se on pakko kaivella niitä sadekeliin passeleita vaatteita esiin sano. Se on moro ja viettäkää kivakivamaanantai!