Kyllä! Eikä se suinkaan johdu villeistä ideoistani, ehei, vaan unesta johon heräsin. Ukko näet lähti siinä unessa töihin palatakseen lähes samantien heilutellen kädessään kirjekuorta ja todeten että nyt laitetaan suunnitelmat uusiksi. Aika pienillä summilla niitä suunnitelmia sitten uusitaan, olin näet voittanut 10 000 euroa valittujen palojen arvonnasta. Hmph, kaikkea sitä kans!

Vaan niin. Eilen minua potki "mukavaihminen"-säkä ja jos joku on harvinaista niin "mukavaihminen"-säkä, ainakin ihmisellä joka on tottunut ottamaan vastaan yrmeää asiakaspalvelua paikallisessa kelassa. Kannatti siis vaihtaa työkkäriin, niin se on. Minä näet soitin heti yhdeksän kanttiin työkkäriin kysyäkseni mitä minä teen, minua kun kovin kiinnostaisi kouluavustajan työ ja se kiinnostus olisi jopa sitä luokkaa että tahtoisin, jos mahdollista, koettaa päästä kaupungille oppisopimuksella kyseistä tointa tekemään ja siinä samalla oppimaan.

Kurja juttu, totesi mukavaihminen langan toisessa päässä, siihen kun ei ole mahdollisuuksia ainakaan ennen vuodenvaihdetta. Kas kun tämä meidän ihana kaupunkimme suuressa viisaudessaan lomautti niitä opettajia ja näin ollen kaupungilla ei ole oikeutta oppisopimuksen yhteydessä maksettavaan koulutustukeen. Olin ehtinyt ennen tätä kouluavustajakysymystäni kertomaan tulevani työmarkkinoille about tsiljoonan lasten -tekoon, -hoitoon ja -huoltoon käytetyn vuoden jälkeen ja siirtäväni 3vn hoitomarkkinoille syksyllä jos vain sitä työntynkää.

Ilmanko mukavaihminen totesi että kyllähän sinäkin tiedät kuinka kivaa se oli paitsi vanhemmille ja lapsille ja tämä meidän "lasten kaupunki"-tunnuslauseen alla kulkeva kaupunkimmehan on juuri no sitä itseään näissä jutuissa. Samalla mukavaihminen kehoitti tulemaan käymään ja ilmoittautumaan työttömäksi kun tiedä vaikka jotain sopivaa ja passelia heidän kauttaan kuitenkin ilmaantuisi ja toisaalta taas, jos joku työnantajapuolelta kyselee heiltä niin he voivat heittää nimeni ilmaan.

Koska kerrankin langan toisessa päässä oli mukavaihminen päätin kysyä voinko tulla tapaamaan häntä ihan itseään ja mukavaihminen vastasi että se ei kyllä talon tapoihin kuulu, siis henkilökohtaiset ajat mutta menköön tämän kerran, hän on siellä ja siellä ja sano vaksille aulassa että olet tulossa tapaamaan häntä. Ilmeisesti mukavaihminen oletti että tulen sitten joskus, tämä näet kertoi puljun olevan säpissä lounastauon ajan ja muutenkin nyt kesäaikaan kannattaa tarkistaa aukioloajat.

Niinpä kipaisin sen verran peilin edessä että kuositin kutrini kunnolla kiinni (1 min), harjasin hampaani (2 min) ja kurkkasin peiliin ihan vain varmistaakseni ettei paidassani ole mitään eilisen tai sitä edellisen päivän lasten ruokalistaa. Lennossa nakkasin vielä rönttöhousut jalastani ja kiskaisin tilalle juuri pyykkitelineiltä alas kiikuttamastani pinosta puhtaat farkut ja kas, huutelin ukolle että menen ja tulen kohta.

Ja kyllä se mukavaihminen olikin mukavaihminen. Olen nyt virallisesti kirjattu työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimiston papereihin ja kansioihin ja saanut neuvoja ja opastuksia siitä mitä voin tehdä. En saanut opastusta siitä mitä en voi tehdä, kas kun sellaisia tekemisiä ei edes ole tällä hetkellä. Työkkärin mukavaihminen kun totesi että jos heiltä jotain toteutumiskelvotota työtä tarjotaan niin toisin kuin yleensä, minä voin kieltäytyä työstä ilman että se vaikuttaa suuntaan a tai b tuloja vähentävänä tekijänä.

Kas kun hehän tekevät sitten työvoimapoliittisen päätöksen jolla lätkäisevät minulle kolmen kuukauden karenssin korvauksiin joita minulle ei muutenkaan makseta. Yksityisyrittäjänä toimiminen kun on huonoin veto ikinä jos ajattelee työttömyyspäivärahaa. Työssäoloehtoa kun sillä ei saa täytettyä, ei niin millään, ei sittenkään vaikka sitä työtä tekisi useamman vuoden kuten allekirjoittanut on tehnyt. Työmarkkinatukeenhan taas vaikuttaa puolison tulot joten sekin on minulle ei ei, kas kun paperillahan mies saa joka kuukausi enemmän kuin tuloraja on. Harmi että eläkemaksut, sairaskassa, työttömyysmaksu (?) ja verottaja vie siitä lähes puolet ja kas, käteen ei jääkään edes sitä millä saisi täyden työmarkkinatuen. Taikuri on tuo.

Vaan neuvoipa mukavaihminen minulle harjoittelunkin. Kas kun siihen ei sitten enää puolison tulot vaikutakaan ja näin ollen saisin harjoitteluajalta ihan täyden summan eli melkein 35 euroa päivä. Samalla tuo neuvoi että minun kannattaa katsella myös niitä harjoittelupaikkoja, josko sillä keinoa saisin jalkaa oven väliin paikkoihin jotka minua kiinnostaa ja ehkä sitä kautta voisin ujuttautua sitten sinne oppisopimuskoulutukseenkin.

Tätä harjoittelua ajattelin nyt tosissani vinkkailla kaupungin suuntaan. Tosin pitää vielä selvittää että onnistuuko se vaikka niitä opettajia on lomautettu vai onko tässäkin kohtaa sitten näkemys kielteinen. Yrittänyttä ei silti laiteta, eihän. Sen verran olen tässä nyt kuitenkin pihalla kuvioista etten oikein tiedä missä järjestyksessä etenisin. Pitäisikö minun vai eikö minun pitäisi laitella päivähoitohakemusta. Kun jos saan paikan syksyllä jostain niin olisihan se hyvä että se hoito olisi valmiina.

Toisaalta taas, jos en saa paikkaa mistään niin millä minä maksan sitä hoitoakaan. Jota en näin ollen tarvitse edes. Helpoin ratkaisu olisi tosiaan kävellä paikallislehden toimitukseen ja jättää ilmoitus siitä että otan pari-kolme lasta hoitoon mutta nyt kun olen oikein tuumaillut ja tuumaillut niin minun on pakko myöntää että ei nappaa ei, ei yhtään. Ei sittenkään että saisin olla kotona ja hoidella itse speden, ei sittenkään että arkielämän sujuvuutta ajatellen se olisi toisaalta helpoin ratkaisu.

Olenkohan minä nyt sitten kasvanut aikuiseksi? Olen tässä tuumaillut myös mahdollisuuksia lähteä opiskelemaan mutta se on tällä hetkellä aika mahdoton yhtälö jo käytännönkin kannalta ja epäilenpä, että taloudellisesti se on vielä mahdottomampi yhtälö. No, pidän kaikki ovet ja ikkunat nyt auki ihan vain varoiksi, onneksi mitään päätöksiä ei tarvitse tehdä juuri tänään mutta toisaalta, se elokuu tulee aika pian. Ja kuten se mukavaihminenkin totesi, nythän meidän tilanteemme on se että jokainen euro joka töistä tulee on elokuun jälkeen pelkkää plussaa talouteemme.

Onneksi eilinen oli näiltä osin niin hyvä hyvä ja kiva kiva päivä, muuten minä olisin varmasti räjähtänyt atomeiksi iltapäivällä, kiitos pojan 16v. Minä en tiedä, en ymmärrä enkä halua edes ymmärtää miten ihminen voi olla niin sairaan saamaton, välinpitämätön ja huithapeli. Olisi kuulkaa tehnyt mieli roimia ympäri korvia ja olisinkin roiminut, jos poika olisi ollut kotosalla juuri sillä hetkellä kun kännykkäni soi. Ja miksi, oi miksi, äiti tekee pojan eteen vaikka mitä? Tähän tosin tiedän vastauksenkin, minä en halua että tuo tippuu koulutusjärjestelmän ulkopuolelle edes vuodeksi koska tiedän kuinka herkästi se välivuosi venyy. Nimim. välivuotta viettämässä edelleen

Kymppiluokan oppilasasioita hoitava nainen oli näet tavoitellut ensin poikaa ja soitti minulle kun ei saanut tätä kiinni. Olin juuri edellisenä päivänä kysynyt pojalta että onhan hän vienyt hakemuksen kympille ja onhan hän nyt soittanut opolle selvittääkseen kuinka ja koska sinne logistiikalle haetaan. Kumpaankin kysymykseen poika vastasi tietysti juu, hoidettu mutta kissanvillat. Kymppiluokan tätsä soitteli näet juuri kysyäkseen miten se ensi syksy, joko pojan koulujutut on selvinneet.

Ehei, hänelle ei ole mitään hakemusta tuotu ja niin, sen verran hänkin tietää että logistiikan avoimia paikkoja oli saanut hakea edellisenä päivänä infotilaisuuden yhteydessä ja haastattelut avoimiin paikkoihin liittyen on jo ensi keskiviikkona. Että olisi tehnyt mieli kirkua, kirota ja hyppiä tasajalkaa. Onneksi tämäkin ihminen kuului mukavaihminen-määritelmän piiriin, hän näet totesi samantien että varaa pojalle koulupaikan kympiltä syksyksi mutta josko me ensi viikolla tulisimme silti tapaamaan häntä pojan kanssa ja toisimme samalla sen hakemuksen.

Samalla kertaa hän neuvoi soittamaan amiksen opolle, josko sinne vielä saisi hakemuksen ujutettua. Niinpä minä soittelin, vuoroin eksälle, vuoroin opolle ja vuoroin pojalle ja kas, 16:40 olimme pojan kanssa kiikuttamassa paitsi sitä hakemusta logistiikalle myös mukaan vaadittua kopioa päästötodistuksesta jonka kävimme otattamassa matkan varrella. Pojalla on haastattelut kouluihin ensi viikolla ja luulenpa että ennen niitä haastatteluja minä en päästä tätä kotoa mihinkään yökyläilemään koska selvästikään homma ei toimi, oli tämä sitten kavereillaan tai isällään yöpymässä.

Paluumatkalla postilta totesin pojalle että tämän on todella syytä olla viimeinen kerta kun äiti joutuu pojan puolesta touhuamaan apinana näitä juttuja vai olettaako poika että äiti menee tämän puolesta aikanaan kutsuntoihinkin. Ja juuri kun olin kuvitellut että nyt saisin keskittyä ihan vain omiin kuvioihini syksyn osalta niin pah. Kaksi vanhinta tenavaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja lisätyötä vaikka muille jakaa.

Ehkä on hyväkin jos pääsen syksyllä johonkin täältä. Äidin kokoaikainen kotonaolo on selvästikin miinusta näille kahdelle sankarille, tosin jäin miettimään että onko kyse kuitenkaan siitä että äiti on kotona vai sittenkin vain luonteista? Poika 13v samoin kuin prinsessa ovat ihan erilaisia. Jos nämä heräävät liian myöhään juoksevat nämä kieli vyön alla ehtiäkseen ajoissa, poika 16v samoin kuin teini saattavat venyä ja vanua ja lähteä pikkuhiljaa kunhan ehtivät.

Teinillä tulee muutenkin olemaan karut ajat edessä sitten kun kotoa lähtee. Tällä kun ei tunnu olevan pienintäkään hajua rahasta ja tärkeysjärjestyksistä. Olemme kironneet, mananneet ja hyppineet suunnilleen tasajalkaa teinin poikaystävän äidin kanssa, molemmat kun ovat samanlaisia jauhopäitä mitä tulee rahaan. Sitä menee ja menee ja menee ja yhtään ei ajatella että sitä tarvitaan vielä seuraavanakin päivänä.

Teinin kesätyötkin loppuu viikon päästä ja tyly ja ikävä ilmoitukseni siitä että meillä sen enempää kuin poikaystävän äidilläkään ei ole sellaisia rahoja että voisimme ruokkia heidät molemmat, olivat he sitten siellä tai täällä, sai aikaan niskojen nakkelua. Samaisen niskojen nakkelun sain aikaan kun totesin että ei se eksäkään miljonääri ole ja ei tämäkään pysty heitä kahta kaiken aikaa ruoassa pitämään, eksä näet oli juuri joutunut ilmoittamaan yhdelle tenavista että nyt ei voi tulla yökylään koska hänellä on ruokapolitiikka persiillään. Ja onko ihme, teini ja tämän poikaystävä ovat asustaneet eksällä nyt pari viikkoa.

Että mä kärsin. Vaan onneksi huomenna pääsee mökille, sisko lupautui hoitamaan lauantaina siilien ruokkimisen, tämä kun on töissä juhannuksen. Ja aina paranee, prinsessa ja junnu lähtee jo tänään mökille, appiukko soitteli illalla ja kysyi saisiko hän kaksikon jo tänään matkaansa ja sehän sopii. Huomenna on siis paljon paljon rauhallisempi matka luvassa kun kauhukaksikko ei tappele takapenkillä. Toisaalta, sunnuntaina on luvassa yhtä rauhaisa kyyti, kaksikko kun kotiutuukin appiukon kyydillä. Hurraa!

Me pakkaamme autoon huomenna pojan 13v ja pojan 16v, minä kun en edelleenkään lämpene sille mopoautolla mökkiytymiselle juhannusaaton ruuhkissa. Niin ja toki me pakkaamme autoon myös speden ja mahdollisesti myös pojan 16v kaverin. Ja juhannusaattoa ajatellen taidankin nyt siirtyä tutkailemaan itselleni kudetta niskaan, kas kun kauppareissu odottaa. Se on moro ja viettäkää oikein mukava torstai!