Makkarissa. Alkuyöstä. Tyyliin, "olen Spede ja unessa, mutta voisiko joku avittaa, kun nenä menee tukkoon ja tutti ei pysy aloillaan. Enkä kyllä minäkään, taas olen luiskahtanut aivan omalaatuiseen poikkitela-asentoon että suoristus olis kiva ylläri." Ja äiti suoristi. Avitti. Ukko onneksi nukahti siinä sivussa kun oli aikainen herätys, äitikin melkein nukahti jo kerran kaksi noustakseen uudestaan hätätilaspedukan avuksi. Ja koska alkuyön pippalot oli niin hassun hauskat, niin pakkohan ne oli ottaa uusiksi nyt aamulla. Kuuden kanttiin. Lähes seiskaan asti äiree jaksoi toivoa hiljaisuutta ja tyytyväisyyttä Speden sängyn suunnasta, varttia vaille seiska luovutin ihan suosilla. Kun ei niin ei. Ja tietäähän sen nyt tonttukin, että sellaiset pippalot väsyttää ihan älypaljon. Spede nukkuu siis sohvalla tyytyväisenä nyt. Irkku miettii lähinnä että olis ollut kiva joo herätä omia aikojaan kuten eilenkin. No, aina ei voi voittaa.

Eilinen leffasessio peruttiin, jostain kummasta äireekin hoksasi kesken menon että prinsessahan lähtee parturiin. Juuri sopivasti kesken iltapäivän ja kun lähtöseurana on mummu, niin täyttä varmuutta paluuajasta ei ollut. Tosin neiti kotiutui reippaasti parturin jälkeen, mummulla kun oli yövuoroon meno edessä. Leffasessioidaan tänään, ja sehän vaatii ehdottomasti kyytipojaksi namia, limua ja silleen. Saattaa siihen yhdistyä Hesen eväätkin, varmuudella en silti sano.

Eilen illalla meillä testailtiin vanhan kansan kuhmuhoitoa. Junnu otti ja sössi jotain yläkerran rappusissa, kamala kolahdus kun pää iskeytyi ilmeisesti portaisiin ja tietäähän sen, kun kunnolla osuu niin tulos on mahdottoman kokoinen lisämuisti. Voi sitä huudon määrää! Käsillä sattui olemaan villasukat, toinen kutimella ja toinen pöydällä joten irkku tämmäsi (onneksi) sen pöydällä olleen sukan kuhmun kohdalle. Kyllä pienen miehen pollaa koetellaan. Koska irkussa on salapoliisin vikaa ja todisteita oli näkyvissä, irkku teki johtopäätöksen jonka mukaan poika on astunut toisen sukkansa kärjen päälle siinä rappuja alas juostessaan. Ei oo kuulkaa kivvaa!

Vielä vähemmän kivaksi asian teki se, että kun junnu itki kitapalkeet vilkkuen, niin teki Spedekin hetken isoveikkaa katseltuaan. Ja tottakai samaan syssyyn prinsessa teloi jalkansa, eli olkkari oli väärällään toinen toistaan lujemmalla äänellä itkijöitä. Joista lisämuistihemmoa äiti tyynnytteli sylissä, prinsessaa sanoilla ja Spedeä karjaisemalla ukon apuun. Jotta tuu nyt ottamaan tää Spede, kun sekin osallistuu näihin karkeloihin. En muistanutkaan kuinka paljon niitä käsiä pitäisi olla välillä.

Ja nyt, on aika mennä työstämään, niin se on. Spede havahtunee kohtsilleen hereille joten maitoa jos vaikka tässä laittelisin... Se on moro!