Nyt on kyllä ihan pakko myöntää että minä suorastaan odotan jo sitä päivää kun ukko palaa työmaalle. Tämä tällainen reissaaminen ja resuaminen kun ihan oikeasti käy tällaisen iäkkäämmän naisihmisen kunnolle. Tänään starttaamme vuorostaan mökille juhannuksenviettoon, toivottavasti sääennusteet on edes himppasen keturallaan sillä jos ne ei ole niin juhannuksesta voi tulla pitkä ja kolea. Ush! Ehkä tosiaan pakkaan lapsille mukaan vaihtovaatetta. Ja vaihtovaatetta. Ja lisää vaihtovaatetta. Itselle villasukat ja pitkät kalsarit. Villapusakan. Niin. Ehkäpä tosiaan.

Mökiltä palaaminen on tarkoitus ajoittaa sunnuntaille mutta saapa nähdä senkin kanssa, saattaa olla että palaamme jo lauantaina jos ne kelit tosiaan... Sen jälkeen ohjelmassa onkin sitten jälleen pyykinpesua, puunaamista ja puleeraamista sillä keskiviikkona hyppäämme jälleen lentokoneeseen ja matkaamme Riikaan. Mukaan otamme tasan tarkkaan yhden käsimatkatavaralaukun ja siinä se, Ryanair kun velottaa ruumaan menevistä laukuista ja on kovin tarkka sen käsimatkatavaralaukunkin koosta. Höh nyt!

Olenhan muistanut kehua meidän ruohonleikkuriamme? Ihan varmasti olen. Sitä jonka ostin kiireellä juuri ennen pojan, nyt jo 17v, rippijuhlia pari suvea sitten. Sitä jossa ei ole korkeussäätöä. Eikä tehonsäätöä. Sitä joka teki ihan pirun pitkää leikkuujälkeä. Siis juuri sitä joka ei lähtenyt kirveelläkään käyntiin talven jälkeen. Tai siis lähti, ei tosin kirveellä, mutta vasta kun naapurin automekaanikkosetä oli käynyt sille juttelemassa kivoja ja kauniita. Kesän eka nurmikonleikkuu tehtiin naapurin rouvalta lainatulla koneella ja vasta se toinen, juuri ennen Unkarin reissua, omalla jonka naapurin automekaanikkosetä tosiaan loihti puheillaan käyntiin.

Teini oli ajatellut myös olla kiva ja kiltti ja ajaa nurmikon sillä aikaa kun olimme pois. No eihän se kone herännyt. Naapurin automekaanikkosetäkään ei ollut kotona joten loitsujen lukijaa ei hätiin saanut. Niinpä teini masentui, pettyi ja luovutti tunnin kestäneen narun kiskomisen jälkeen. Olipa teini koettanut myös kaikkien naisten, tai ainakin meidän suvun naisten, käyttämää käynnistysjippoa eli masiinalle juttelua. Ei ollut herännyt maanittelemallakaan.

Eilen aamulla siinä aamukahvin lomassa istuin kuistilla kirja kourassa ja tupakka huulessa ja arvatkaapa mikä näky minua kohtasikaan. Ehei, villiksi niityksi intoutunut nurmikko ei suinkaan ollut kadonnut kuin taikaiskusta, sen sijaan siellä keskellä villiä niittyä näkyi pupujussukan korvat. Välillä pupujussukka nosti päätään ja pälyili ympärilleen, heilutteli korviaan ja jatkoi sitten keskittynyttä ateriointiaan. Tätä ateriointiaan pupujussukka jatkoi hyvinkin pari tuntia, vaihtaen vain välillä kohtaa jossa murkinoi. Mikä onnenpäivä, keskellä kaupunkia oma pikku niitty!

Tänä aamuna pupujussukkaa ei sitten näkynytkään, me kurjat kun olemme taikoneet sen niityn pois. Ja se se olikin homma, sitä taikomista tuli näet suorittamaan myös ukon serkkupoika, jokaisen moottoroidun koneen kauhu ja riemu. Ruohonleikkurista tehtiin atomeita jotka liitettiin myöhemmin uudelleen yhteen, tarkemmin sanottuna sen jälkeen kun serkkupoika oli todennut bensatankin sisältävän puoli hiekkalaatikollista hiekkaa ja kaikkien muidenkin osien sisältävän erinäisiä osia siitä hiekkalaatikosta. Kiitos junnu, spedeä ei tästä voine syyttää.

Ja niin vain parin tunnin purkamisen ja kokoamisen jälkeen meillä oli kuin olikin toimiva kone. Jonka renkaille ukko oli löytänyt toiset renkaat joten nyt meillä on ehkä tämän maan lyhin nurmikko. Leikkuukorkeus kun on sitä luokkaa että esim keinun alla kone nirheää urautuneen nurmikon multineen päivineen. Jei! Kaikista hauskinta tässä on ehkä kuitenkin se että jopa minä sain koneen käyntiin simppelillä kaksi ryyppyä ja kiskaisu-metodilla. Siis koneelle annettua ryyppyä, ei minulle. Jiihaa! Sama toiminto lienee edessä ensi viikolla ennen kuin lähdemme sinne Riikaan, vaikka pupujussukat söpösiä onkin niin en minä halua meidän pihastamme mitään villieläinpihaa. Kai.

Olen muuten autuaasti unohtanut uutisoida teille teinin uusimmat uutiset; teini pääsi asuntojonoon. A-P-U-A! Sehän tarkoittaa sitä että teini muuttaa lähikuukausien aikana omilleen. Joka taas tarkoittaa sitä että yksi aikakausi on päättymässä. Joka taas tarkoittaa sitä että se on kamalaa. Ja toisaalta ei, toisaalta se on vallan kivaa. Etenkin prinsessasta se on kivaa, tämä kun tulee nyt viimeinkin saamaan sen ihan ikioman huoneen johon ei ole pakko päästää ketään jos ei tahdo.

Myös siskoni, tuo iänikuinen häsläri nro 1, on intoutunut muuttopuuhiin. Omakotitalo on katsottuna ja muuttoa suunnitellaan. Kunhan saavat ensin laina-asiat kuosiin, siskolla kun on jo sitä lainaa oman kaksion verran ja sama systeemi on tämän avokilla. Tai onko se vielä avokki kun ei he yhdessä asu? Oli miten oli, tuleva avokki ainakin, siis mikäli nämä talokaupat nyt vaan natsaa. Yhteistä tietähän heillä on takana jo useampi vuosi (3?) joten suinpäin suhteeseen syöksymisestä ei sentään ole kyse.

Nyt kun siskolla on vakityö ja muutenkin asiat suht kivalla mallilla niin onko ihme että tämän silmissä on alkanut välkkyä jopa vauvanhankinta. Kun talossa olisi juuri passelisti kolme makkaria. Ja yhteen sopisi vauva. Jota sisko on toki aika-ajoin himotellut viimeiset pari vuotta. Saapa nähdä tätiydynkö minä vielä kerran tässä elämässä, itse olen kuvitellut että en mutta saattaa olla että olen väärässä. Enhän minä uskonut tätiytyväni edes tätä yhtä kertaa, siskoni kun ei ole mitään emotyyppiä vaikka loistoäidiksi tämä osoittautuikin.

Tosiaan, tässähän voisi kohta alkaa laitella kapineita kuntoon sitä mökkireissua ajatellen. Pyykkiäkin pitää pestä vielä yksi koneellinen ennen lähtöä ja sekös nyt sitten ramasee jo valmiiksi. Tai ehkä se onkin viime yö, spede oli kovin kovin levoton jostain kumman syystä. Minä sain komeasti unenpäästä kiinni jo yhdentoista kintaalla mutta ei se kummoista nukkumista ollut ennen kuin vasta kahden jälkeen jolloin tenava ihan oikeasti lakkasi sähläämisensä. Hmph.

Saapa nähdä miten mökillä onnistuu nukkuminen, siis speden osalta. Tämä kun ei ole ollut samanlainen luonnonlahja niissä maisemissa kuin esim junnu oli pienempänä. Josta tulikin mieleen; junnu on jälleen yökyläreissussa. Tällä kertaa yhdellä minun luokkani pojalla, sellaisella josta minulle tulee aina junnu itse mieleen. Pieni, sipponen silmälasipäinen poika joka pälättää ja pölöttää. Siis aivan kuin junnu. Mahtaa olla vanhemmilla hauskaa siellä sanon mä!

Ja nyt otan ohjelmaan vielä Aamulehden lukemisen ennen kuin ryhdyn toimimaan. Tämä blogi tulee taas hiljenemään muutamaksi päiväksi joten viettäkää kiva torstai, se on moro ja

OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!!!