Ihanaa! Ei sillä, onhan tämä kotona olokin ihan kivaa mutta kyllä silläkin on rajansa. Toivonpa sitäkin että raha-asiat selviäisi tänään, mutta jotenkin en uskalla sitäkään kiveen hakata. Mikään ei ole niin tympeää kuin se että kerran toisensa jälkeen on varma että no nyt ja sitten, ei. Katsellaan miten käy, luulenpa että YYA-taho ilmoittelee minulle heti aamupäivästä missä mennään ja mitä tapahtuu.

Olen muuten kärsinyt nyt kahtena aamuna ukon isäpuolen mukavuudesta. Minähän kun en syö lakua, tai siis en ainakaan lakuja joita meidän lähikaupoissamme myydään, mutta Kouvolan lakritsi. Voi apua! Aika-ajoin ukon isäpuoli lähettää ukon mukana pussin pari tuoretta Kouvolan lakua ja jösses sentään. Sitähän minä vedän kuin hylkyhinaaja jos vain paikan saan. Onneksi aika usein en ehdi kunnolla jaolle, ukko kun syö sitä vielä suuremmalla hullunraivolla.

Minun mahalleni lakritsi ei vaan kertakaikkiaan käy. Ei se kipeäksi onneksi siitä tule mutta sanotaanko niin että jos kohta välillä aamuisin on saanut muutenkin liikkua reipashenkisesti vessaan niin lakun syöntiä seuraavana aamuna edes reipashenkinen liikahtelu ei riitä, ehei, silloin harjoitetaan ravia tai vielä parempi jos vaikka asettuu vessan ovelle päivystämään. Helketti soikoon! Pitäisiköhän minun opetella sulkemaan suuni ja sitoa käteni selän taakse aina kun ukko kiikuttaa lakupusseja kotiin?

Viikonloppu meni muuten merkillisen nopeasti. Ukko sai serkkupoikansa kanssa laiteltua loput styroksit kellarin seiniin lauantaina ja olen nyt koettanut varpaineni kartoittaa sitä onko lattiat lämpimämmät. Saattaa ne himpan olla, tai sitten vain kuvittelen. Ainakin voin huoletta kulkea sukkasillani ilman että jalkapohjissa tuntuu karsean kylmältä mutta toisaalta, nyt ollaan vielä syksyssä. Kunnon pakkaset sen sitten kertoo kunnolla.

Lauantain ohjelmistoon kuului myös pikainen kyläpiipahdus ukon nuorimman siskon toimesta. Että se pieni ihminen on söpö! Piipahdus johtui täysin siitä että nuorin sisko kyseli olisiko minulla lainata heille itkaria, hän kun oli kyllä ajatellut ettei tee moisella kapineella mitään mutta huomasikin yhtäkkiä että olisi enemmän kuin kiva päästä miehen kanssa kaksin saunaan ilman että pikkuihmistä tarvitsee kantaa pesuhuoneen lattialle keräämään kosteutta vaatteihinsa.

Arvatkaapa löysinkin koko kapinetta? Todnäk olen vieläpä heittänyt sen menemään sillä muistaakseni se temppuili aika-ajoin. Niinpä kaivelin viimeistä rahajemmaani kotona ja soitin siskolle että kelpaisiko moinen kapine kastelahjaksi vauvalle, olkoonkin että ne ristiäiset on vasta joulukuulla. Nuorin siskohan ei tunnu huolivan apua oikein keneltäkään, mutta minun kohdallani apu tuntuu aina käyvän. Sisko pyörähti vanhimman siskon kanssa rahaa hakemassa ja kävi ostamassa heille oman itkarin sittarista.

Valitettavasti hoksasin siinä ostoksen jo tapahduttua että herranen aika sentään, tästäkin voi ja todnäk tuleekin sanomista sieltä keskimmäisen suunnalta. Onneksi huomasin sen muuten jo siinä kohtaa, soittelin nuorimmalle siskolle ja kehotin tätä sanomaan että minä olen haalinut sen kapineen jotain kautta nuorimmalle käyttöön. En minä nyt millään tahtoisi enää lisätä loukata sitä keskimmäistäkään siskoa vaikka kuinka mieli välillä tekisikin sanoa pahasti ja rumasti.

Jos kohta lauantai meni vauhdilla niin eilinen se vasta sitten vauhdilla menikin. Mikähän ihme siinä on että sunnuntaisin tulee istuttua kuin tauti telkkarin ääressä? Pyhäpäivän ohjelmista on tullut suunnilleen joku pakollinen rituaali, hyvä kun viitsii sen verran liikkua niiden lomasta että ruokkii tenavat ja nakkoo astiat koneeseen? Omituinen tapa. Pitäisiköhän siitä päästä eroon? Toisaalta miksi ihmeessä, pääsääntöisestihän päivät menee juosten päättömän kanan lailla milloin minkäkin työn äärestä toiseen.

Tänään pääsee sitten onneksi taas sinne töihin. Veikkaanpa että vauhtia tulee riittämään, saattaapa siellä olla jo vino pino hommia odottamassakin. Hyvä niin, tyhjät hetket työmaalla on järjettömän puuduttavia. Ja nyt luulen että ryhdyn vähitellen tutkailemaan kuinka monia restauroivia toimenpiteitä sitä pitääkään itselleen näin aamusta tehdä, hiukset ainakin taitaa sojottaa tuhanteen eri suuntaan. Viettäkää kivakivamaanantai, minä pyrin samaan ja se on moro!