Kun on vauhtia niin on vauhtia. Sen on huomannut tällä viikolla työmaallakin. Olisiko se alkuharjoitteluni istuskeluihmettely ollut sittenkin optinen harha sillä tällä viikolla on tuntunut että työmaan ohjaajat juoksee pisteestä a pisteeseen b nonstoppina? Tai jaa, ehkä se istuskelu johtuikin simppelisti siitä että kaksi ohjaajistahan kaatui saikulle ja kolmas on kaatumaisillaan, mene ja tiedä. Tällä viikolla saikulta palanneet on ravanneet kuin ravihevoset ja niin, oma ohjaajani nyt juoksi jo aiemmin sen minkä ehti mutta tätä hidastaa selkävamma ikävästi.

Itsekin on tullut juostua joten sanakorttejen teko on ollut lähinnä pikaista "lapset tulee ysiin, kopsua, väritystä, leikkausta, laminointia, leikkausta"-toimintaa ja pahoin pelkään etten sittenkään ennätä saamaan valmiiksi koko kirjaa kuten vielä viime viikolla ajattelin. Itseasiassa minulla on kyllä aika hyvä teoriakin tälle miksi tilanne on muuttunut aika radikaalisti. Ensimmäiset kouluviikot tuppaa usein olemaan "kuherruskuukautta" oppilaiden osalta. Ohjaajilla on kaiketi ollut tuolloin aikaa tehdä valmisteluja myös iltapäivisin ja nyt kun kuherruskuukausi on ohi ei iltapäivätunnit enää yksin riitäkään.

Toisaalta niihin aamupäivätunteihin on taas tullut ihan oma säpinänsä jo siksikin että kun kuherruskuukausi on ohi alkaa jokaisesta lapsesta sukeutua enemmän esiin omaa itseään. Ne ongelmat joita joillakin lapsista on alkaa näkyä ihan tosissaan ja tauot jää väkisinkin kovin lyhyiksi kun tunnit on himppasen mitä sattuu välillä. Eilenkin oli mielenkiintoinen päivä, sen tiesi oikeastaan jo aamun ekasta tunnista että jotain on vielä luvassa. Ja olihan sitä, päivän toisiksi viimeinen tunti oli mennyt aikamoiseksi rässimiseksi omassa luokassa.

Tietenkään kumpikaan meistä ohjaajista ei ollut tuolloin paikalla, ei tietenkään, vaan toinen oli integraatiossa osan porukasta kanssa ja toinen integraatiossa yhden oppilaan kanssa. Rässimiseen riehaantunut oppilas oli päätynyt reksille ja minä vapautin luokkaa välitunnille integraatiosta palattuani ja todettuani että kas, opehan ei olekaan täällä eikä sen puoleen yksi oppilaistakaan. Viipotin vauhdilla heti perään atk-luokkaan, sillä viimeinen tunti jäi yksin kontolleni sekä ohjaajan että open siirtyessä työnohjaukseen ja oppilaat oli tulossa pelaamaan ekapeliä.

Ehdin pikaisesti törmätä opeen joka kertoi oppilaan rässimisestä ja siitä että oli edelleen reksillä ja reksin mahdollisesti tuovan tämän myöhemmin atk-luokkaan. Asia pihvi. Minä kokosin välkältä palanneet joukot ja hanhenmarssia siirryimme atk-luokkaan. Hieman myöhemmin rässijäkin saapui rehtorin vanavedessä ja reksi opasti minut pikaisesti sisäpuhelimen saloihin "mikäli tulee jotain". No, tuskinpa, atk-tunnit on yleensä menneet hyvin joten eiköhän nytkin mutta helpottihan se omaakin oloa kun tiesi että apu on tarkalleen parinkymmenen metrin ja yhden soiton päässä jos jotain sattuu.

Vika tunti meni hienosti ja reksiä ei onneksi enää kaipailtu apuun, minä kiikutin luokan jälleen hanhenmarssia takaisin omaan luokkaan, kättelin näkemiit ja hyvät päivänjatkot ja vapautin kenet kotimatkalle, kenet ip-kerhoon ja siirryin itse muutaman kanssa tutkailemaan joko taksi olisi tullut odottamaan. Olihan se joten koulupäivä oli virallisesti ohi normaaliaikaan. Josta tulikin mieleen, tänään on se pidempi päivä. Siis se maanantaita vastaava, jos en nyt väärin muista ja ush, minulla ei ole autoa. Voi rähmä. Pitääkin miettiä uudemman kerran tekeekö sittenkään pizzaa ruoaksi töistä kotiuduttuaan, taitaa mennä himppasen liian tiukalle aikataulu.

Kotona odotti eilen onneksi broitsukiusaus uunissa ja tsiisus että se olikin hyvää. On aina yhtä kannattavaa kirjoittaa ukolle ohje paperille sillä ukko ei todennäköisesti seuraa sitä orjallisesti vaan lisäilee mausteita himpan mielensä mukaan. Ennen broitsukiusauksen kypsymistä kurvailin pikaisesti kaupalle ja hain suolakurkkuja sekä himppasen muuta normielintarviketta jääkaappiin. Ruoan päälle poikanen 16v lähti kavereineen ulos, junnu olikin kadonnut jo aiemmin serkulleen ja minä keittelin iltapäiväkahvit.

Kahvinautinto jäi himppasen vajaaksi, etten sanoisi, sillä poikanen 18v ryntäsi tuli takapuolensa alla kyselemään autonsa rekisteri-ilmoituksen kakkososaa. Jotenkin minulla oli kutina ettei se olisi minulla mutta poikanen väitti kivenkovaan että se on joten minä kaivoin kaappeja ja mappeja ja laatikoita ja poikanen oli seota sukkiinsa. Kun mahdollinen ostaja tulee ihan KOHTA ja hän ei ehdi nyt odotella. Poikanen otti ja starttasi ilman paperia tapaamaan ostajaa ja minä totesin siinä kohtaa ettei paperia todellakaan ole minulla sillä poikasen papereita ei enää juurikaan ole täällä.

Kutsuntailmoitus, siinä ne kokolailla on jotka on minun talletuksissani. Kumma juttu muuten, poikanen soitti himpan kuuden jälkeen ja totesi että auto tuli myytyä ja juu, se kakkososa olikin tyttiksen kotona hänen paperisäilössään. Just. Sillä hetkellä minä istuin, onneksi, jalat jalkakylpyvedessä ja tuijotin häähulluja netin kautta joten olo oli jo suht rento. Liekö se jalkakylpy sitten se juttujen juttu mutta minulle jäi jokseenkin unelias olo. Kun sain tenavalauman asettumaan aloilleen, speden siis sänkyynsä ja prinsessan ja junnun yläkertaan Uuden päivän seuraan, olin aivan valmis nukkumaan.

Siirryinkin eilen sänkyyn jo ysiltä. Hieman ennen kymppiä olin jo puoliunessa ja havahduin vain jotenkuten ukon kotiutumiseen. Nukuttu siis on ja silti unta olisi riittänyt vielä aamullakin, siihen lienee syynä hassu uni jota näin juuri kun kello pärähti soimaan. Minulle tuli näet arvovieraita! Kyllä! Ruotsin kuningas ja molemmat prinsessat. Siis oikeasti, mistä näitä unia tulee? Jaa-a. Pitäisi kaiketi alkaa laitella itseään kuosiin työmaata varten, luvassa on vähintäänkin hektinen päivä tänäänkin. Mistä näitä hektisiä päiviä oikein tulee?

Viettäkääpä kivakivakeskiviikko, minä pyrin samaan, ja se on moro!