Ja mikä perjantai onkaan! Ukolla alkoi jälleen iltavuoroperjantaipekkaset, onpa pitkä sanahirviö! Eikä siinä kaikki, lapsosista lähtee maailman tuuliin neljä. Herttinen! Tässähän tuntee itsensä melkein lapsettomaksi. Prinsessa lähtee serkkutyttöjen kanssa heidän isälleen, junnu lähtee ukon nuorimmalle siskolle nauttimaan paitsi niistä nuudeleista, makuunin nameista ja leffasta, myös parturikeikasta jonka aikovat hoitaa. Isommista kaksi, teini ja poika 15v, lähtevät isälleen. Poika 13v jää nautiskelemaan rauhallisesta kotielämästä vaikkakin aikoo osan rauhallisesta ajasta käyttää diskoilemalla.

Tässähän voi siis ihan aikuisten oikeasti pyöritellä silmiään ihmetystä ja hämmästystä tuntien. Muilta osin tässä päivässä ei liene mitään merkillisyyksiä ole. Lasagnen pyöräytin uuniin, tai no oikeammin kaksi. Toinen on tosin suhteellisen pieni eli leipävuokaan tehty malli. Se on varattu yksinomaan teinillä, tällä ja ukolla kun tuppaa olemaan ikuinen vääntö siitä kumpi saa ja kuinka paljon lasagnesta. Annapa olla jos jääkaappiin laitettavaksi jää vain pieni noko, täällä on suunnilleen sota päällä teinin hiipatessa iltasella jääkaapille lasagnen kaiveluun. Merkillisiä ovat. Tällä kertaa lasagne lähtee teinin mukaan isälleen, tiedänpä ainakin ihan varmaksi että ainakin toinen lapsosista syö muutakin kuin pullia, hodareita tai nuudeleita viikonloppuna.

Eiliset kippokutsut sujui mukavan lupsakkaissa merkeissä. Nyt on taas kippoa ja kappoa, jopa siinä määrin että iltavuorosta kotiutunut ukko pääsi jälleen kerran irvimään asiasta. Mikähän siinä on että tupperit herättää ukoissa aina tarpeen irvailuun? Mene ja tiedä. Kippokutsujen ehdoton hyvä puoli oli se, että tuli siivottua normaalia paremmin nekin paikat jotka yleensä jää vähälle huomiolle. Toisin sanoen kirjahylly. Sinne kun tuppaa jokainen nostelemaan spedeltä turvaan erinäistä pikkusälää ja arvaahan sen, hyllyt on täynnä DVD-elokuvia, legoja, kyniä, saksia jne.

Spedestä tulikin mieleen, äidin pikku sovinisti teki jälleen täsmäiskun. Touhusi kaikessa rauhassa omiaan olkkarissa äidin häärätessä kokkailupuuhissa keittiössä ja isän juostessa kauppa-asioilla. Kun sain lasagnet nakattua uuniin päätin piipahtaa tupakalla pihan puolella. Eteisessä nenään osui ikävä tuoksu, aivan kuin koira olisi sontinut johonkin. No, koiraahan meillä ei ole joten epäilin että nenässäni on joku vika. Kunnes vilkaisin olohuoneeseen. Siellähän oli komea läjä lattialla, patterin edessä. Voi sissus sanon mä!

Eikä siinä vielä mitään, jos olisikin ollut vain lattialla, mutta kun täsmäiskijä oli ilmeisesti iskenyt sen kakkapeppunsa patteriin. Tai paremminkin kakannut niin, että kakka lensi osin patterin alareunaan. Komeat ruskeat juovat, eikä mitkään pikkujuovat ollutkaan, koristi kuumaa olkkarin patteria. Arvatkaapa mikä homma on saada kuumasta patterista kakka irti? Kakan ollessa sitä liimakakkaa jota ei tahdo saada lapsen pepustakaan irti. Että tämän naisen teki mieli hyppiä tasajalkaa, vaippa näet löytyi vähän matkan päästä kuivana ja kakattomana. Ja huom, tämä lapsi KÄY vallan vessassa päivisin, paitsi silloin jos tuntee halua tehdä täsmäiskun. Että mä tuun melki hulluks välillä.

Kun viimein sain sotkun siivottua siirryin viimein sinne tupakalle. Ja siis onhan se nyt niin, että hermoromahdus on ihan pikkujuttu tässä talossa. Sisälle tultuani totesin speden keksineen uuden kivan leikin nimeltä "levitetään hopealusikat". Jep jep. Tiskipöydällä sattui olemaan kaksi hopealusikkarasiaa ja eiköhän lapsi ollut päättänyt niiden olevan oivia leikkikaluja. Jos kohta tästä päivästä on pakko tulla suorastaan loistava, niin jotenkin nämä speden omat pikkukivat tiputtaa aina tehokkaasti maanpinnalle. Jopa niin tehokkaasti että kaupasta palannut ukkokin taisi hoksata akan tippuneen taas maanpinnalle, tämä kun totesi spedelle että lähdetkös isin kanssa iltapäivällä viemään isompia sinne isälleen. Jei!

Vaan nyt, täällä tuoksuu niin voimakkaasti, ei kakka, vaan lasagne nokkaan että taidan mennä tarjoamaan sitä kurnivalle mahalleni. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!