Että pitäisikö tässä hymyillä ja iloita vai sittenkin heitellä itkupotkuraivareita? Ehkä kallistun sen hymyn puolelle, itkupotkuraivarointi kun tuntuu jokseenkin turhauttavalta touhulta ja niin, onko siitä sitten edes hyötyä? Tuskinpa! Sen sijaan hyödyllistä lie ottaa kapula kauniiseen käteen ja soittaa rimpauttaa Interhomen toimistolle tänään. Siis luulisin.

Tämä minun rähmäkäpälämyllyni näet, siis juuri tämä kapine jolla tässä kirjoittelen, on jälleen keksinyt uuden tavan piinata naisihmistä. Kaikki sähköpostiliitteeni on kadonneet sen siliän tien ja ei, ihan turha edes kysyä mihin! Minä kun en tiedä. Johonkin! Joku ne on vienyt, varastanut ja ottanut itselleen mutta kuka? Ehkä tämän myllyn sisällä elää joku pirullinen hemmo joka nauttii suunnattomasti siitä kun näkee minun raastavan kutrejani!

Eihän muutaman liitteen katoamisella olisikaan niin väliä muuten mutta kuulkaas nyt. Niiden liitteiden seassa kun sattuu olemaan meidän voucherimme. Siis juu, itsekin olin ensin että mikä pirun voucher kun huvilaa tilailin mutta sehän nyt on sitten kuulkaa simppelisti sama juttu kuin vuokratosite ja se pitää olla mukana Unkariin matkatessa. No, eipä sitä ole enää sähköpostissa. Kuten vuokrausehtojakaan. Saati mitään muutakaan liitteenä tullutta matkaan liittyvää systeemiä. Argh!

Että ketuttais kyllä nyt tämä. No, kaipa ne saa kun soittaa tai sähköpostailee mutta siis oikeasti. Mikä hitto tätä myllyä vaivaa?!?!? Ja se on kyllä sitten aivan varma juttu se että kun ne sieltä uudemman kerran tulee niin minähän otan ja tulostan jokaisen pläntykän samantien paperiversioksi. Nih. Olkoonkin sitten että niitä papereita on muutenkin torpassa turhan kanssa aina ja iankaikkisesti.

Vaan ei tässä nyt malta kuulkaa ketutellakaan enempää. Paitsi ehkä himpan se että heräämiset siirtyy aamu aamulta taas himpan aikaisempaan. Eilen kekkuloin pystyssä vartti ennen viittä, tänään puoli viideltä. Huomenna olen sitten varmaan hereillä jo vartti neljän jälkeen. Siis aivan mahdotonta menoa. Toisaalta, ehtiipä aamulla olla rauhassa kotvan jos toisenkin. Joten ehkä sekin on hymyn arvoista?

Mutta jos joku on hymyn arvoista niin se että viimeinkin kapula saapui postiin! Ja minähän sen sieltä säntäsin hakemaan samantien kun postin seurantajärjestelmä näytti että nyt se on siellä. Ja sillähän sitten tuli leikittyä koko eilinen ehtoo. Tutkittua järjestelmää. Otettua kuvia. Ihmeteltyä navigaattoria. Ladattua lisää karttoja puhelimen syövereihin. Vaihdeltua soittoääntä. Etsittyä mistä ihmeestä sen herätyksen soittoäänen saa vaihdettua.

Jonka toiminnon löysin muuten vasta sitten tänä aamuna. Niissä on kuulkaa kumman paljon ihmeellisiä toimintoja, näissä uusissa puhelimissa. Tosin osa toiminnoista on ollut jo siinä jonka teinille eilen ojensin mutta enpä minä niitä sieltä koskaan huomannut pelmata esiin... No nyt on pelmattu. Ja hivelty. Hipelöity. Kurkittu. Ihailtu. Että se on ihana! Söpöksi sitä en voi kyllä sanoa, puhelimen koko näet yllätti, sehän on mokoma aika paljonkin isompi kuin se kosketusnäyttö jonka teinille annoin.

Jos kohta kotona on ollut eilen runsain mitoin mainittavaa toimintaa niin oli sitä kuulkaa töissäkin. Aamulla päätimme lähimmän esimiehen kanssa lähteä pitämään kypäräratsiaa ja kappas vaan, siitä se vauhti sitten alkoikin. Minun oli näet tarkoitus infota omaa opea että lähden samoihin puuhiin uudemman kerran hieman ennen ysiä mutta omaa opea ei löytynytkään mistään. Pyörin ja pyörin ja kas, omasta luokasta takaisin opettajanhuoneelle suunnatessani tulikin sitten rehtori käytävässä takinhelmat liehuen vastaan.

Että kun ope ei tulekaan. Ja sijainen on vasta matkalla. Että pitäisitkö niille tenaville matikkaa. Ooooh! No pidetään, pidetään, pidetään matikkaa. Oppilaat ryhtyi kiltisti hommiin kun sain näille tehtäväaukeaman nenän alle ja hetken siinä ehdin miettiä että mites tässä nyt näin kävi ja koska se sijainenkaan sitten mahtaa tulla. Sijainen saapui juuri sopivasti himpan ennen ysiä ja minä suuntasin kuin suuntasinkin pitämään sitä ysiin tulijoiden kypäräratsiaa.

Kypäräratsiaa kohti suunnatessa ehdin sitten kurkkaamaan puhelimeenikin, se kun oli jäänyt kahvikupposen ja kakkupalan kanssa ohjaajien huoneeseen kun sinne luokkaan kiitolaukkasin aiemmin ja kas, oma opelta oli tullut viesti ja pyyntö soittaa jossain välissä. Loppupäivä menikin sitten tiukasti omassa luokassa, oppilaiden kanssa piipahdettiin konsertissa joka oli muuten tosi hyvä ja oppilaiden siirryttyä sijaisen kanssa ulkoliikan pariin minä ehdin soittamaan omaopellekin kaikessa rauhassa.

Tulostin tämän koneen tiedostoista tiedotteet ja jaoin ne oppilaille näiden palattua ulkoliikasta. Iltapäivän viimeinen oppitunti meni kuunnellen parin pojan "mä en jaksa tehdä, mä en haluu tehdä"-nutinaa johon sijaisen sen enempää kuin minunkaan puheeni ei ottanut tehotakseen. Lopulta komensin kummankin poikasen merkkaamaan tekemättä jääneen aukeaman kotiläksyksi, muut kun se oli ehtinyt tehdä ja siirtyä jo muihih hommiin. Sijainen nyökytteli hyväksyvästi ja yhtyi määräykseen kun toinen pojista alkoi nutista siitä ettei tee läksyjä kotona.

Minä lupasin pojalle että jos ei läksy ole tehtynä tänään kun sen tarkistan niin sitten jäämme koulun jälkeen yhdessä sitä tekemään. Voi poikaparkaa. Tämä poika on tosin juuri se joka ohimennen nojailee päätään minuun ja hymyilee aina leveästi kun nähdään joten eipä tuota poikaparaksi voi sanoa. Ihana ipana se on vaikka toisinaan mutiseekin.

Vaan kuulkaapa nyt. Nyt luulen että ryhdyn vähitellen kuosittamaan itseäni vaikka ei tässä mihinkään vielä kiirus olekaan. Silti. Ehkä kerään samalla voimia tälle päivälle, kas kun omaopen töihintulosta ei ole vielä tietoa tämän päivän osalta, tämän pieni ihminen kun on kipeänä. Niin ja herttinen, pyöräratsioimmekin tänään lisää joten siihenkin on syytä voimistuttaa itseään. Tiesittekö muuten että pyöräratsioidessa työpäivä alkaa puoli tuntia normaalia aiemmin?

En minäkään. Onneksi lähin esimies komensi minut pois työmaalta eilen puoli kolmelta sen kolmen sijaan jolloin olin aikeissa lähteä, tämä kun totesi että haloo päivää, puoli kasiinhan me tulimme kumpainenkin sen ratsioinnin takia. Tosiaan. Tänäänkin tämä poistuu työmaalta puoli kolmelta, nih. Ja nyt, se on moro ja viettäkää kivakivatorstai! Minä tulen totta tosiaan pyrkimään ihan juuri siihen samaan!