Näin tässä nyt sitten vietetään "bloggailutaukoa". Just. Mutta kun on tätä luppoaikaa! Tätä ei ehkä olisi ihan samalla tavalla jos junnu olisi kotona tai ukko olisi kotosalla tai poika 15v tai tai tai. Mutta niin. Nyt sitä on. Spede sählää pelikoneen laatikon kanssa olkkarissa lastenohjelmien lomassa, prinsessa nukkuu ja ukko on aamuvuorossa. Itse olen lukenut jo suunnilleen kaikki maailman kiinnostavuudet, kaivanut ohjetta jos toista ja kirjannut ylös kaupasta hankittavia leivontavärkkejä.

Ehdinpä tässä aamun kunniaksi pyöräyttää jo yhden kakkupohjankin uuniin paistumaan, toisen vuoro tulee olemaan jahka tuo ensimmäinen tulee uunista ulos. Tai ei kai se sieltä itse tule. Tässä samalla olen manaillut omaa höveliyttäni. Mikä ihme idea tämä nyt oli, lupautua nyt leipomaan rippijuhlatarjoiluja niin että viikonloppu tuhraantuu tämän homman parissa. Voi minua pönttöä! Viikolla nyt voisikin leipoa sitä ja tätä mutta viikonloppuna!

Ja vielä kun viikonlopulle onkin nyt luvattu hienoa ilmaa, siis oikeasti! Mitä ollenkaan olen taas mahtanut ajatella? Minä vietän lauantain kokolailla keittiössä ja samaa linjaa jatkan sunnuntaiaamun jolloin koristelen voileipäkakut ja, hups vaan, kääräisen parit kääretortut. Tämän leivonnan ominainen piirre kun näyttää olevan se että leivonnat lisääntyy vaikka kuinka juhlakansan pääluku väheneekin. Voi rähmä.

No, kakkupohjat ajattelin pyöräytellä tänään valmiiksi, huomenna touhuan erinäisen määrän niitä kaneliässiä ja lauantaille ei sitten jääkään kuin täyte- ja voileipäkakkujen täyttäminen. Todnäk tulen koristelemaan täytekakut jo lauantai-iltana sillä sunnuntaina on aika haipakkaa luvassa niiden voileipäkakkujen koristelujen ja kääretorttujen teon kanssa. Melkein kateellisena tuumin samalla joukkoja jotka hyörivät lämpimän päivän mukaisissa toimissa, kuten nyt mökkimaisemissa tai kaupungilla. Se näet on yksi jota olen tässä manannut.

Olemme jo pitkään tuumailleet ukon kanssa että alkaisi olla aika piipahtaa kahteen pekkaan jossain, edellinen piipahdushan tapahtui kevättalvella ukon työmaan kekkereiden merkeissä. Tämä viikonloppu olisi totta tosiaan ollut otollinen aika siihen, ensi viikonlopun ohjelmaa kun saattaa varsin hyvin sekoittaa pojan 18v-juhlallisuudet, se ikä kun napsahtaa lasiin sunnuntaina 17.6. Seuraavana viikonloppunahan onkin sitten jo juhannus joten daa. Saapa nyt nähdä miten tämän klaaraamme, olisihan tuo tosiaan kiva kun johonkin pääsisi.

Toinen mitä olen manannut on tämä leivonnan määrä. Juurihan tässä tuli leivottua pojan rippijuhliin, niin ja prinsessan synttäritarjoilujakin tuli touhattua. Alkaa olla keittiömitta ihan justaansa täynnä, kyllä se niin on! No, toisaalta, tätä työkaveria autan mielelläni. Mutta miksi ihmeessä tässä kaupungissa ei voi olla tapana että ripille päästäisiin vaikka perjantaina? Sellaisiakin kaupunkeja kun tiedän olevan, hiivatti soikoon!

Vaan jaa. Nyt taidan ryhtyä tuota toista kakkupohjaa vatkaamaan ja kuulkaapa nyt! Toteanpa että JOS nämä kakkupohjat nyt onnistuu täydellisesti niin takaan että hehkutan sitä täällä blogissa! Minulla kun on iänkaiken ollut tapana lässäyttää vaaleat kakkupohjat uunissa, oli ne kuinka idioottivarmoja tahansa! Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä tulen pyrkimään kokolailla samaan.