Niin luonnollisestikin sen perään ei ole kivaa. Niinhän se äitikin aina sanoin, itku pitkästä ilosta. Huoh! Eilinen aamu meni näet varsin mallikkaasti ja mukavasti. Lapsoset lähti koulutielle yksi kerrallaan ja irkku sähläsi siinä samalla järjestelytoimia, pastakastikkeen kokkailua ja päätteli parit villasukat. Siihen perään irkku tutkaili vielä vaatekaappinsa (tuulihousut tai verkkarit?) ja vintin (lenkkarit?) ja teki yhden onnekkaan löydön. Lenkkarit. Vintissä.

Ei tosin irkun omat, ehei, irkun omat lenkkarit kun on päätynyt pojan 16v jalkojen kautta ilmeisesti kaatikselle vuonna käpy, irkkuhan on kulkenut jo vuosikaudet tasan kaksissa eri kengissä. Sandaaleissa tai skeittikengissä. Löytyneet lenkkarit taitaa olla mallia "ostanpa pojalle 14v käytti tai ei, halvalla kun saa". Poika 14v ei tosin käyttänyt kuin muutaman kerran niitä kun ne on ihan persiistä. Ei siis siksi että ne olisi persiistä vaan siksi että pojalla oli tuolloin alkanut juuri Reino-kausi.

Irkku teki myös yhden vähemmän onnekkaankin löydön siinä lenkkarit löydettyään. Tuulihousuja sen enempää kuin verkkareitakaan ei näkynyt irkun kaapissa ja siinähän irkku sitten sen muisti. Poika 16vhän niitä tuulipuvun housuja on vainonnut jo edellissyksystä asti, näinköhän irkku olisi nakannut ne pyykkiin siinä tummien vaatteiden läjässä joka pojan huoneessa oli. Ja kas, siellähän ne pyykkitelineellä kuivina lötkötti. Ja irkku oli ihan että jes!

Kunnes irkku oli että voi vttu. Tottakai niissä oli toisessa reidessä maalia vaikka muille jakaa. Voi helvatan tanopipoika! Onneksi poika ei ollut kotona niin se tanopipoikahuutelu ei kaikunut sentään tämän korviin. Siskon saavuttua irkku lähti tämän kanssa lenkille. Lenkkareissa ja farkuissa. Niin ja tuulitakissa, jotain sentään oli tallella. Voi plääh. Mutta hei, lenkkeilyhän EI ole välinelaji ja irkun farkut on oikein oikein mukavat joten ne antaa kyllä myöten kuin versarit konsanaan. Tai tuulipuvun housut. Nih!

Ja olipa meillä kertakaikkisen hauskaa siskon kanssa. Siis kertakaikkisen. Hölköttelimme siskon uudella asunnolla käymään, niin tämähän muuttaa puolessa kuussa elämänsä ensimmäiseen ikiomaan asuntoon, jossa piti tutkailla seinän pituutta, ikkunoiden leveyttä ja sisustussuunnitelmaa. Irkkuhan on siis ihan pro näissä. On on. Mittailuissa lähinnä, se sisustus ei oikein ole irkun juttuja kun eihän irkku mitään pääse kotona sisustamaan kas kun tenavat. Anyway, hauskaa oli, ja asunnon tutkailtuamme hölköttelimme takaisin meille. Sopien että tänään lähdemme lenkille lenkille ilman mitään pysähtelyetappeja.

Kotona evästin ja siivoilin speden touhaamat sotkut, ukon valvova silmä ei ollut oikein toiminut. Ja sitten se kivakiva loppuikin. Kuin seinään. Ukko näet oli lähdössä töihin ja nappasi lompakkonsa pöydältä todeten että vttu se stnan pska on vienyt isot kolikot hänen lompakostaan, jäljellä ei ole kuin 30 senttiä. Ja luonnollisestikin ukko oli kärtty myös irkulle tästä, tai no ei tämä tietenkään irkulle siinä kärtynnyt mutta eipä tuo suukkoakaan käynyt antamassa normaalitapaansa vaan rymisi vain ovesta ulos. Voi htti.

Ja nyt on kuulkaa pakko myöntää että ihan ensin olin hyvin hyvin epäuskoinen. Siis hyvin hyvin epäuskoinen. Siinä asian kanssa itsekseni kärvisteltyäni, istuin siis nojatuolissa ja kudoin vimmatulla vauhdilla, olin satavakuuttunut ja silti epäuskoinen. Hetken perästä olin ihan varma että ukko on itse sekoillut rahojensa kanssa ja muistaa väärin. Kotvan kuluttua olin täysin varma siitä että poika 16v on tosiaan ottanut ne rahat. Ja hetken päästä taas en voinut alkuunkaan uskoa tämän ottaneen.

Rahat kun on näet lähteneet lompakosta yöyhden ja penskojen kouluunlähtöajan välissä. Jotenkin en saa poikaa 16v hahmotettua sille välille sieltä lompakosta mitään kaivamaan. Tämä näet heräsi eilen yhdeksän jälkeen niin että irkku touhasi keittiössä, jossa se lompakkokin oli, ja lähti kouluun parinkymmenen minuutin päästä ilman että irkku poistui keittiöstä kertaakaan tuona aikana. Ehkä muistan väärin? Josko kävinkin yläkerrassa siinä touhatessani? En. Mutta jos kuitenkin. No kun en.

Pojan kotiuduttua koulusta irkku aloitti sen päiväisen murinan, ärinän ja rähinän todeten tälle että mitä httiä tämä oikein ajatteli, eikö tämä nyt jo tajua että joka ainoa kerta jää kiinni. Poika katsoi irkkua jokseenkin hämmentyneenä ja väitti kivenkovaan että hän ei ole kertaakaan ottanut rahaa MISTÄÄN sen jälkeen kun jäi kiinni siitä lipasrötöstelystä. Ei kertaakaan! Että hänellä ei ollut aamulla edes kuin 40 senttiä ja hän lainasi kaverilta 45 senttiä että sai karkkipussin koulumatkalla. Kysy vaikka kaverilta.

Ja irkkupa kysyi. Otti ja soitti tämän kaverille, sille samaiselle joka aamulla haki poikaa kouluun ja niin, hän on lainannut pojalle 45 senttiä ässällä ja ei, poika ei ole kertaakaan pelannut pelikoneita sen jälkeen kun koulut alkoi. Irkku kysyi näet samalla siitä, nämä pojan kaksosvelikaverit kun jo aiemmin keväällä mainitsi kerran jos toisenkin että poika on peliriippuvainen. Harmi että pidimme sitä silloin poikaporukan keskinäisenä kiusotteluna, moni asia olisi voinut kesän mittaan mennä toisin jos olisimme ottaneet asian kunnolla keskusteluun.

Niinpä niin. Irkku laitteli ukolle tekstaria ja ihmetteli kun takaisinpäin ei kuulunut mitään, tai no ihmetteli ja ihmetteli, se oli lähinnä merkki siitä että ukolla on herne nenässä ja syvällä. Poika 16v joka oli siis ehtinyt lähteä jo rientoihinsa, soitteli ja totesi irkulle ukon soittaneen tälle, mesonneen oikein kunnolla ja lyöneen luurin korvaan loppusanoinaan "en usko nyt kyllä äitiäskään tässä". Aha. Loppuviimeksi aivan sama, tuumailin.

Irkkupa esitti rahakysymyksiä siinä sitten prinsessalle ja poika 16v soitteli uudemman kerran, kas kun poika 14v oli juuri tullut kaupalta juissimehun kanssa. Syöden jotain. Että olisiko tuo. Prinsessa taas totesi että hän näki iltapäivällä pojalla 14v euron kolikon kädessä. Lopulta irkku laittoi ukolle viestiä kysyen kuinka paljon sitä rahaa tämän lompakosta on kadonnut ja todeten että ehkä se onkin ollut sitten poika 14v, tällä kun on ollut rahaa.

Lopputulema oli se että ukko ilmoitti rahaa kadonnen euron. Ja vähän ehkä yli. Irkku soitteli pojalle 14v ja tämä väitti kivenkovaan saaneensa 60 senttiä kolmesta isosta limppapullosta jotka on saanut kavereiltaan alkuviikon aikana ja mehusta puuttuneen 10 senttiä kaveriltaan. Kaverikin huuteli seläntakana että hän voi vaikka todistaa antaneensa pojalle 10 senttiä. Ja palan suklaapatukastaan. Ja hänellä ei tasan tarkkaan ole ollut euron kolikkoa, hänellä oli 50 senttinen ja kymmensenttinen verkkareiden taskussa kun hän tuli koulusta kotiin. Eikä ne ole olleet hänen kädessään vaan hänellä oli lukkari kädessä.

Voi kiesus sanon mä! Tämä on varmasti maailman suurin synti ikinä, mutta minä olen lähes satavakuuttunut siitä että ukko on itse sotkenut rahojensa kanssa. Paukutellut sen euron johonkin, todennäköisesti pelikoneeseen kauppareissulla edellisenä päivänä, eikä muista asiaa. Tai on saattanut muistaa sen eilen iltasella ennen kotiutumistaan mutta ei kehtaa sanoa siitä mitään. Aivan liian moni asia herättää nyt ihmetystä tässä ja olen aivan liian vakuuttunut siitä että sen enempää poika 16v kuin poika 14vkään ei sitä euroa ole ottanut.

Poika 14vn kohdalla kun tiedän että tämä tunnustaisi jos olisi ottanut, niinhän tämä teki silloin vuosi takaperin kun maustehyllystä oli kadonnut kolikoita ja koko kolmen isomman kopla oli kuulusteltavana. Toiseksi minä uskallan väittää että pojan 14v kohdalla minä tiedän koska tämä valehtelee, sen näkee tästä ja tämän käytöksestä. Eilinen itkupotkuraivarointi kotosalla illansuussa todisti viimeistään sen että tämä ei ole rahaa ottanut. Ja pojan 16v kohdalla taas, tämä kaveri jolta asiaa kysyin on kaksosveljeksistä se joka ei edes yritä valehdella toisten puolesta. Toisen kaverin kohdalla olisinkin voinut miettiä jopa sitä vaihtoehtoa että pojat on sopineet valmiiksi meriselityksen.

En minä mene valalle siitäkään etteikö sitä euroa olisi voinut ottaa junnu tai prinsessa aamulla. Nämä kun pyörivät keittiössä jo paljon ennen sitä pojan 16v heräämistä. Poika 14v taas ainoastaan piipahti aamulla keittiössä ja silloinkin minä touhasin aamupaloja ja täyttelin konetta koko sen ajan kun tämä kirjoitti jonkun jutun vielä kouluvihkoonsa. Ja toisaalta taas olen kokolailla varma siitäkin että junnu tai prinsessa ei ole lompakolla käynyt. Huoh!

Tämä aamupäivä ei siis tule olemaan millään tavalla mukava, sanokaa minun sanoneen. Se ei tule olemaan mukava siksikään että ukko on kuin persiisiin ammuttu karhu, tai oli ainakin illalla kun kotiutui töistä (minä päätin siinä vaiheessa siirtyä ihan suosilla makkariin) eikä siksikään että siskolikka joutui perumaan lenkkikeikan. Höh. Että korpeaa jo valmiiksi!

Vaan kuulkaa, jotain positiivista tässä kriisitilassakin oli. Minun ei tehnyt yhtään mieli paeta röökille siinä sähläilyjä setviessäni. Ehei! Ja myrskynmerkkinä kotiutunut ukko sai taas minut unohtamaan niksatabun illalla sänkyyn mennessäni. Huomasin tämän unohdukseni vasta siinä kun olin puoliunessa pedin pohjalla enkä todellakaan jaksanut palata sitä hakemaan, ei minulla sellaiset niksat olleet. Hohoo! Toisaalta tänä aamuna sitten olikin. Niksat. Jotka tosin hoitui yhdellä 2mg tabulla. Hah!

Todettakoon tähän loppuun että siilit on siirtyneet talviunille, eilen illalla en laittanut enää ulos sapuskaa. Sekä se, että olen saanut kudottua neljät villasukat reilussa viikossa. Villasukkakyselyitä kannattaa laitella sähköpostilla tulemaan. Niin ja vielä se, että pienemmillä oli eilen ollut sukkulaviestit koululla ja junnua ei oltu päästy juoksemaan. Liekö syynä sitten se edellisen aamun viesti siitä nenäverenvuodosta ja pitkittyneestä lenssusta sekä äidin antama määräys pojalle että ottaa avaavaa ennen niitä juoksuja, poika näet oli halunnut juosta mutta opettaja ei ollut antanut.

Koko muu luokka oli päässyt juoksemaan. Tässä kohtaa en ole aivan varma miten minun pitäisi asiaan suhtautua, me itse kun olemme pukkailleet poikaa liikkumaan juuri niin paljon kun tahtoa on eli pojan tapauksessa paljon mutta toisaalta ymmärrän varsin hyvin opettajan halun olla varovainen pojan kanssa. Onhan poika vielä "uusi" tuttavuus tälle, viime vuodenhan poika oli pienluokalla eli eri opettajan silmien alla muutamaa kotiluokassa vietettyä tutustumispäivää lukuunottamatta.

Ja nyt siirryn herättelytoimiin yläkertaan, poika 14v ja prinsessa rientävät kahdeksaksi kouluun. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!