Irkku kun kuuluu valitettavasti äiti-ihmisiin, jotka ovat olleet äitejä jo 15 vuotta sitten. Kun esikoinen oli vauva, kaikki vauvakrääsä oli kieltämättä jopa kalliimpaa (suhteutettuna) kuin tänä päivänä, mutta oli se sitten laadukkaampaakin. Tämän hetken avainsana tuntuu olevan kustannustehokkuus. Sekö sitten selittää selvääkin selvemmän laadun heikkenemisen, oli sitten kyseessä kävelytuoli, body tai vaikkapa kodinkoneet.

Poika 13v sai silloin pienenä kävelytuolin. Lahjaksi, eipä kai meillä olisi onnettomilla tuloilla varaakaan ollut sitä itse hommata. Ja se se oli hyvä ostos. Ensin sillä rullaili poika 13v, myöhemmässä vaiheessa poika 11v, prinsessa ja vielä junnukin. Ainoa mikä kyseisestä kapineesta ajan mittaan hajosi oli istuinkangas. Prinsessan ollessa pieni uusin itse sen, sitä ennen tuoli oli ollut parilla lapsella lainassakin. Junnun jälkeen lahjoitin tuolin pois, perheeseen jossa myös on monta lasta.

Spedelle ostettiin sitten uusi kävelytuoli, kun tosiaan, kaikkia vauvan kapineet vaunuja ja pinnasänkyä lukuunottamatta tuli hävitettyä junnun jälkeen. Kuukauden käytön jälkeen tuolista murtui muoviosa. Sauman kohdalta. Ihan pikkuisen teki mieli päästellä painokelvotonta tekstiä tuolloin. Tuolin alaosa, siis se jossa se murtunut muoviosa sijaitsi, saatiin sitten vaihdettua kun ensin tuostakin hetki väännettiin myyjän kanssa. Istuinosa sen sijaan piti irrottaa rikkoutuneesta alaosasta ja siirtää uuteen, sitä ei vaihdettu, tietenkään, kun oli kerran ehjä.

No. Nyt kyseinen tuoli on istuinosaltaan kolme-neljä kuukautta vanha. Alaosa puolestaan on pari-kolme kuukautta. Ja ette ikinä arvaa! Istuinosan kangas on kulunut puhki kummastakin sivusta, siitä käänteen kohdasta. Tuoli kuuluu selvästi samaan sarjaan kuin spedelle kevättalvella ostamani yöhaalari (sauma aukesi ekassa pesussa olkapäältä), kypärämyssy (sauma lähti purkamaan ekoilla käytöillä), body (nepparit lähti yksi kerrallaan irti) ja junnun sukat (ne lähtivät purkamaan myös ekassa pesussa).

Muissakin speden tämän kevään aikana hommatuissa vaatteissa on nähtävissä saumojen aukeilua. Kustannustehokkuus lienee aiheuttanut sen, että kankaat vaatteisiin leikataan niin pienillä saumoilla, että lanka ei kyseistä kangasmäärää saa millään pysymään ehjänä. Sen sijaan täysin ehjiäkin vaatteita meillä on, mutta ne ovat pääasiassa isommilta ja tuttavilta periytyneitä vanhoja vaatteita. Joiden suurin vika on sitten tahrat joihin pesu ei enää ole pystynyt.

Rehellisyyden nimissä todettakoon, että speden kapineet ei ole ainoita jotka hajoavat kummallisen nopeasti. Viisi vuotta vanhan jääkaapin ovilokeroita on uusittu. Teipattu (kyllä jeesusteippi on kätevää) ja muokkailtu. Vähennetty tavaramäärää joka säilötään ovilokeroissa. Tiesittekö, että ketsuppipullo ja sinappipullo vierekkän samassa ovilokerossa neljän actimel-juoman kanssa saattaa saada muovin halkeamaan? Minä tiedän.

Irkulla on myös pysyvä kauhadilema. Orthexin kauhat katkeaa käteen. Pari vuotta on ehdoton maksimiaika minkä kauhat kestää käytössä. En ole täysin varma, onko habani sitten kasvanut niin reippaasti että valtavat voimani saa ne katkeamaan kastiketta sekoitellessa tai vispipuuroa lautaselle lapatessa, mutta kummasti ne yhtäkkiä räksähtävät varresta poikki. Siitä aivan sen kauhaosan kohdasta. Hämmästystä herättää tosin sekin, että samaisen valmistajan kohta parikymmentä vuotta taloudessamme vaikuttanut kauha on ehjä. Edelleen. Ehkä en ole sillä sekoitellut tai lapannut mitään, varovasti vain kohotellut kenties.

Eikä nämä ole edes ainoat tuotteet joissa kustannustehokkuus on tehnyt tehtävänsä. Lenkkareita ei ole selvästikään tarkoitettu käytettäväksi yhtä kevätkautta kauempaa. Saati sitten sandaaleja. Epäilen, että myös verkkareiden käyttöikä on rajattu puoleen vuoteen. Takeista nyt puhumattakaan. Hieman silti ihmetyttää pojan 13v vanha takki, joka on junnulla nyt käytössä rönttötakkina. Että miten tuo ei ole hajonnut kuten junnun oma takki.

Muistinko muuten mainita, että meillä on uusi leivänpaahdin? Pari vuotta virkaa toimittanut kapine kun päätti lopettaa leipien paahdon, sitä ei vain enää huvittanut. Että näin se kustannustehokkuus jyllää...