Hämmästynyt, kummastunut ja pyörittelen silmiäni, tyyliin oooooh! Spede yllätti. Äidin ennenkaikkea. Söi aivan liian aikaisin illalla ns nukkumaanmenoruokailun, laskin ja manasin mielessäni että no niin, nyt se sitten herää kolmen kanttiin syömään ja katsotaan vaan, kuudelta joudun jo nousemaan sen kanssa ylös. Ja voi hiittinen sentään, poika heräsi vartti ennen viittä. Ja nukkua pötköttää edelleen. Olen siis nukkunut! Aina tuonne puoli kahdeksaan asti. Kyllä onkin herkkua!

Nyt kun on sitten tosiaan nukuttu, voisi ottaa ihan oikeasti tänään työn kannalta. Eli sinne vinttiin pitäisi taas itsensä tunkea. Suorittamaan etsintöjä. Kas kun kastemekko on kateissa. Maa nielaissut vallan mokoman. Oletukseni oli vaatehuone, väärin, henkarikaappi, väärin, anopin vaatehuone, aina vain väärin. Jäljelle jää siis vintti. Johon on muut kuin minä kantanut tavaraa koko kevään. Eli kamala homma tiedossa, sieltä maalitölkkien, kenkäsäkkien, lasketteluvehkeiden ja kaiken muun romun takaa lähteä kaivamaan yhtään mitään. Yääääk!

Olen siirtänyt, ja siirtänyt ja siirtänyt etsintöjä, mutta nyt olisi ehkä aiheellista luovuttaa, ottaa lusikka kauniiseen käteen ja itseään niskasta kiinni. Ristiäiset kun on viikon kuluttua. Pappi tulee torstaina jutustelemaan ja tottahan asiaan kuuluu, että jotain yllättävääkin ilmestyy vielä tilaisuuden alle. Prinsessa 7v sai perjantaina kirjeen terkkarista. Tervemenoa kitarisat ensi perjantaina, sopivasti kaksi päivää ennen virren veisuuta...

Koska olen edelleen hämmästynyt ja kummastunut, siirryn nyt tosissani tuonne kahvikupposen ja keskiaikaisen kyläryppääni pariin. Ja palaan kenties huomenna. Tai joskus lähiaikoina. En tiedä, nähtäväksi jää. Leppoisaa pyhää vaan kaikille, toivottaa vintti-iita.