Voi plääh sanoo tää. Oho, jopa rimmasi. Vaan siis olen jo aiemmin ihmetellyt manselaisen supermyyjän ympärillä lehdistössä ajoittain käytävää kuhinaa. Vuoden tamperelainen-äänestykseenkin tämä myyjä oli tuupattu ja siinä hän sijoittui toiseksi (onneksi ehdottomat ykkössuosikkini voittivat!) joka toki on varsin kunniakas saavutus ja jonka suhteen ymmärrän vallan hyvin uutisoinnin. Mutta että nyt uutisoidaan jo kaverin työpaikan jättämisestäkin...

Minä en halua kuulostaa mitenkään ikävältä mutta väkisinkin herää kysymys; miten kukaan voi tänä päivänä jättäytyä työttömäksi kun maassa on tahtomattaankin työttömiä vaikka kuinka ja paljon? Ja niin, miten tämä on uutisoinnin arvoinen asia? Tässä maassa, ja jopa mansessa, on monia todella mukavia ja hyviä myyjiä joten ei tämä supermyyjä nyt ainoa ole. Kysynpä vielä sitäkin onko tämä yhtäkkinen supermyyjäkuume mediapeliä? Kummasti tämä alkoi heti sen jälkeen kun mansessa kuoli kolme ihmistä pizzeriapalon johdosta.

Todettakoon että heti ihan aluksi palon tapahduttua eräs arvostettu kansanedustajamme ryhtyi puuhaamaan mielenosoitusmarssia koska päätti pienessä mielessään manselaisten polttaneen pizzerian rasistisuutensa osoituksena. Nyt en jaksanut ryhtyä kaivamaan linkkiä kyseisen tätösen blogikirjoitukseen joka tosin poistuikin sivuilta alta aikayksikön kun selvisi että polttaja olikin ollut itse pizzerian maahanmuuttotaustainen omistaja, sen sijaan tarjoan ilomielin teille linkin kyseisen tätösen anteeksipyyntöön koska se blogin sivuilta edelleen löytyy.

Olen siis jokseenkin hämmentynyt tästä touhusta. Minusta kun maassa on tärkeämpiäkin uutisoitavia asioita kuin yhden ihmisen työpaikan vaihtoaikeet. Ja ei, se ei liity mitenkään ihonväriin, siis että minusta on tärkeämpiäkin asioita, mutta median silmissä värillä on selvästi väliä. Kantasuomalainen työttömäksi jättäytyjä on tyhmä jos ei tällä ole valmiina toista paikkaa mihin siirtyä, supermyyjä saa siitä mediassa vain suitsutusta osakseen. Hohhoijaa.

Vaan tämä tästä pohdinnosta, loikkaanpa toteamaan että eilinen oli perin tehokas päivä. Koska sitkittelin väkisin hereillä aina sinne liki yhteentoista niin untakin riitti ruhtinaallisesti kuuteen. Olkoonkin että viimeinen tunti meni osin unta pakottamalla, yhtäkaikki, unta se oli sekin. Aamusta kaivoin puolentoista kilon naudanlihaköntin jääkaapista ja pilkoin sen, paistoin kuutiot pannulla ja avot sie, hetken päästä minulla muhi jo valkosipulilihakastike hellalla.

Siinä joutessani pyöräytin pari koneellista pyykkiä sen edellisenä iltana pyörimään laittamani koneellisen perään, täyttelin ja tyhjäsin tiskikonetta, keräsin kaikkea ylimääräiseksi kokemaani kapinetta nurkista ja täyttelin jätesäkkiä kaikella joka vähänkin näytti roskaksi sopivalta. Yhdeksän kanttiin hilppasin kuistille ja kas, ei aikaakaan kun kuistilta oli kaikki sinne kertyneet pahvilaatikot niputettu, roskat kerätty pois ja kuisti odotti vain ja ainoastaan imurin hellää kosketusta.

Saunatuvankin siivosin siinä samoilla tulilla. Tai siivosin ja siivosin, järjestelin on lienee parempi ilmaus. Siellä kun on jätesäkki poikineen könöttänyt jo vuodenvaihteesta asti odottamassa josko joskus pääsisivät kaatopaikalle. Järjestelytoimi johtui juuri tästä kuistioperaatiosta, pitihän ne säkit saada fiksumpaan järjestykseen jos sinne mieli kantaa kuistilta kertyneet romppeet odottamaan sitä samaa mitä ne säkitkin odottaa.

Kuistin imuroituani painelin vinttiin ja kas, ei aikaakaan kun teini juoksutti pussia toisensa perään kuistille odottamaan auton kotiutumista. Kohtsilleen taidan nakkoa ne pussukat pihassa seisovaan autoon, ne kun on kaikki menossa UFFin laatikkoon. Kuistilla odottaa myös pari reilun kokoista lootaa paperinkeräykseen päätymistä joten ne saa kyytiä samalla kertaa. Vinttiin tuli kummasti tilaa mutta kyllä siellä edelleen on kapinetta lähtöpasseja vailla. Suurin osa jäänteistä päätyy tosin kaattikselle ja enempää en viitsi tähän väliin saunalle kiikuttaa, haaveilen näet että muistan soittaa appiukolle ja kysyä josko firman peräkärryn saisi pihaan muutamaksi päiväksi.

Kyseisistä toimista suoriuduttuani siirryin kiikuttamaan märät pyykit kuivumaan ja ei aikaakaan kun olin jo pilkkomassa porsaan ulkofilettä wieninleikkeitä varten. Teini lähti samoihin aikoihin prinsessan kanssa kohti mansea, he viettivät eilen sisaruspäivää keskenään ja kävivät mm leffassa ja mäkkärissä. Takaisin parivaljakko kolisi vasta kuuden jälkeen VRn kyydillä ja mukavaa oli ollut, erittäin mukavaa jopa etten sanoisi.

Jo aamulla olin huomannut spedellä reidessä liki sentin ympärysmittaisen näppylän joka näytti ihan auki repäistyltä vesikellukalta. Koska näppyjä ei ollut kuin se yksi päätin että ei se nyt vesirokkoa sovi olemaan, ei sittenkään että tarhan ovessa oli juuri loppuviikosta lappu jossa todettiin tarhassa olevan liikkeellä moista tautia. Minun laskelmissani tauti oli laskeutumassa meille vasta viikon-parin päästä joista kumpainenkin ajankohta aiheutti lievää manailua, ukko kun lähtee sinne mökkireissulle keskiviikkona ja minun on ihan oikeasti PAKKO päästä töihin perjantaina.

Pääsiäinen vesirokossa ei ollut yhtään sen kutkuttavampi ajatus, ei sittenkään että meillä kaikki muut on oletettavasti vesirokon sairastaneet. Kaikki muut sikäli että isommista olen täysin varma mutta prinsessan kohdalla raavin edelleen päätäni, tällä kun ei aikanaan ollut kuin muutama hassu näppylä eikä niidenkään kohdalla oikeastaan koskaan osuttu näkemään kellukkavaihetta. Minä siis hautasin aamulla ajatuksen vesirokosta ja kiinnitin uudemman kerran huomioa speden ulkoiseen olemukseen siinä tämän kanssa aterioidessamme hieman ennen kahta.

Sillähän oli näppylä myös nenän alla. Ja otsassa kaksi orastavaa näppylää. Kaulassa oli oikein kunnon kokoinen näppylä. Ja mahaansakin se raapaisi ohimennen. Tarkempi tutkimus paidan alle osoitti siellä olevan yhtä ärhäkän näköisen näppylän kuin kaulassakin. No justaansa, se selittäisi miksi pojalle ei ruoka oikein maittanut normaalisti. Se selittäisi myös sen miksi pojan silmät oli olleet ihan nuupat aamusta asti. Se selittäisi myös sen miksi poika ei viihtynyt ulkona kuin hetken kun tämän seurakseni otin kuistia siivotessani.

Yltiöpäisesti, ja lupauksestani tiukasti kiinni pitäen, nappasin pojan kuitenkin mukaani kun lähdin hakemaan makuunista varaamaani elokuvaa. Lapsi kun oli kovin surkeana kun siskot lähti matkaan eikä huolineet tätä mukaansa joten olin rauhottanut tämän lupauksella makuunireissusta kunhan isi kotiutuu. Jätimme siis ukon ruokailemaan ja haimme leffoja, kotiin palattuamme totesin ettei ukko ollut taaskaan suoriutunut kauneusunosilleen vaikka niin oli ollut tarkoitus.

Tutkailin speden koivet ja käsivarret läpi ja laitoin pienelle leffan päälle, itse istahdin nojatuoliin Gilmoren tyttöjä tuijottamaan ja perään katselin Prinsessan. Oli muuten todella hyvä elokuva, suosittelen! Appiukkokin piipahti kesken leffan selvittämässä jotain mökkijuttuja ukolle, tämä kun oli yöpynyt edellisen yön mökillä. Leffan päätyttyä tarkistin speden sieltä täältä uudemma kerran ja joopa joo.

Kyllä se sitä on. Käsivarressa oli selvääkin selvempi vesikellukka, sekä orastavia että ärhäköitä näppyjä oli ilmestynyt myös peppuposkiin, selkään ja niskaan. Kuumetta tuolla ei edelleenkään ollut ja mielenkiintoista kyllä, vain pari näppylää tuntui kutiavan enemmän. Nyt on sitten sotasuunnitelma tämän osalta tehty, spede jää ukon kanssa kotiin alkuviikoksi ja jos tuo ei ole vielä perjantaina tarhakunnossa niin minä kysyn josko sisko voisi siksi yhdeksi päiväksi tulla meille.

Siskolla kun alkoi loma. Pitkä loma. Jonka päätteeksi tällä alkaakin sitten vakityöt, paikka on kaiketi juuri se työhaastiksen kautta saatu lastari lähikunnassa. Vaan niin, illalla en sitten jaksanutkaan sitkitellä hereillä vaan humpsis sentäs, simahdin jo paljon ennen kymmentä. Taisi olla jopa lähempänä ysiä kuin kymppiä nukahtamisajankohtani ja mitä siitä sitten seurasikaan? No tietysti heräsin jo paljon ennen viittä ja sitkittelin väkisin sängyssä viiteen. Voi sun...

Ja nyt. Luulenpa että ryhdyn touhuamaan. Josko ne pussukat kiikuttaisi autoon ja siirtyisi sen perään siivoamaan jotain. Vaikka keittiön kaappeja, puolvajaa jätesäkki kun odottaa edelleen sisätiloissa lisätäytettä. Se on moro ja viettäkää kivakivasunnuntai!