Sirkku kyseli kaneliässien ohjetta ihmetellen ettei ne voi mitään murutaikinaa olla koska jaksan niitä tehdä. No, minähän olen sen ohjeen ryövännyt Mimmi Mutikaisen blogista ja ei, se ei tosiaankaan ole mitään murutaikinaa vaan todella mukavaa käsiteltävää eli leipominen todella sujuu tällä ohjeella. Lopputulos onkin sitten mureaakin mureampi, ihan toista kuin ne kaneliässät joita olen joskus maistellut kahvipöydissä eli ei, hampaiden katkeamista ei tarvitse pelätä. Ja tässä se ohje! 
 
Mureat kaneliässät
 
( n. 50 kpl)
 
150 g voita tai margariinia ( minä laitan nykyisin pikkuleipiin puolet ja puolet)
 
11/4 dl sokeria 
 
1 muna
 
1½ dl perunajauhoja
 
3 dl vehnäjauhoja
 
½ tl leivinjauhetta
 
1 tl soodaa
 
1 rkl kermaa
 
pinnalle sokeria ( n.1½ dl) + kanelia oman maun mukaan
 
Vatkaa rasva ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi. Lisää muna, neste ja keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi ( sekoitin ihan käsin) Tee kaneli-sokeriseos esim lautaselle. Hiero taikinasta tanko, jaa se yhden ässän paloihin, pyöräytä taikinapala käsien välissä tangoksi, kieritä kaneli-sokeriseoksessa ja muotoile pellille S. 
 
Jotkut tykkäävät tehdä ässät niin että hierovat ohuen tangon pöytää vasten, pätkivät sen tasamittaan, sokeroivat ja muotoilevat siitä ässän. Teetpä millä tapaa tahansa, kannattaa taikinasta ilman muuta paistaa koepikkuleipä, jotta näkee ässän leviämisen. Paista ässät noin 175 asteisessa uunissa keskitasossa (laitan jälleen kaksi leivinpaperia päällekkäin) kullan vaaleiksi. Jäähdytä ässät tasaisella alustalla. Ässät ovat varsinkin lämpiminä erittäin mureita, joten älä käsittele niitä kovakouraisesti ja ovat ne jäähtyneinäkin ihanan mureita ( ei siis kovia).
 
Tällä ohjeella ei tosiaankaan voi mennä vikaan, tosin minun on tullut tehtyä niin pieniä ässiä (tyyliin yhden puraisun, miehille ne on tosin kokoa suupala) että tuplatusta taikinasatsista on tullut parisataa ässää kyhättyä tuosta vaan. 
 
Vaan niin, ässäohje siis tarjoiltu, kun nyt tässä pyörähtelen niin sanonpa muutaman sanasen lisäksi. Oli siinä ja siinä etten ryhtynyt hihkumaan kun sängystä nousin, kuvittelin näet nukkuneeni kahdeksan tunnin yöunet. No, matikkahan se oli kun himppasen petti, oikea unimäärä olikin seitsemän tuntia mutta sekin on kyllä vallan passeli unimäärä ainakin kun sen nukkuu neljän tunnin yön jälkeen. Se neljätuntinen lienee selittää senkin miksi en tahtonut eilen millään herätä päivään.
 
Pakkohan se oli ottaa itseään niskasta kiinni aamusta ja heti ukon noustua pystyasentoon seiskan kanttiin minä ryhdyin huristelemaan imurilla kurveja. Siinä samassa hötäkässä täytin pyykkikoneen ja lykkäsin sen päälle, hain alakerran kaappeihin kuuluvat kuivat pyykit telineiltä ja viikkasin ne paikoilleen, eikä aikaakaan kun olin jo yläkerrassa viikkailemassa yläkertaan kuuluvia. Puoliltapäivin olin suht tyytyväinen toimiini sillä minulla oli kolme koneellista pyykkiä kuivumassa ja likipitäen sama määrä kaappeihin laiteltuna.
 
Siinä kohtaa iski kyllä totaalipuutumus, istuin kuin puolikuollut konsanaan nojatuolissa spede sylissäni. Spedellä on tyyylsääää kun ei ole mitään tekemistä. Se tosin johtuu lähinnä siitä että lapsi tahtoisi vain ja ainoastaan pelata kaiken aikaa, joko wiillä tai tietokoneella tai vaikka sitten äidin kännyllä ja eilinen oli taas se tylsin päivä aikoihin ihan jo siksikin että ukko oli antanut lapsen paukuttaa wiitä sen ajan kun itse olin siellä TAKKissa. Onhan se toki helppo lapsenvahti, en väitä mutta silti. Minä en anna kuin joskus harvoin ja lauantain pelipäivä meni täysin uuden koneen piikkiin.
 
Aikani siinä kuunneltua sitä kuinka tyyyylsäää lapsella on totesin että ei tämä nyt auta. Pakko se on lähteä nurmikonleikkuuseen sillä ilmatieteenlaitos oli lupaillut sateen alkavan kolmelta. Suitsait sukkelaan kurvailin ruohonleikkurilla samalla kun spede kertoi kuinka tyyyylsää ulkona oli ja kas, jo se viimeviikkoinen pihariehunta tuottikin tulosta. Nurmikonleikkuu kävi todella sutjakkaasti ja koko hommaan meni vajaa tunti.
 
Nurmikonleikkuun jälkeen komensin speden autoon sillä minun oli pakko lähteä noutamaan niitä leivontavärkkejä tälle päivälle. Hyvin se ilmatieteenlaitos tiesi, jo kaupalle ajellessa tuli muutama hento pisara tuulilasiin ja kas, kun astuimme kaupan ovista ulos niin vettä tuli kaatamalla. Auton kello näytti passelisti vartin yli kolmea.
 
Kotona laittelin tomaattikastikkeen porisemaan pizzoja varten, olin näet laiskansitkeänä naiseläjänä ostanut kaupalta pizzatäytteitä ja -pohjia. Pizzakastikkeen poristessa puhdistelin Pizza-pronton pölystä jota se oli kerännyt jääkaapin päällä taas herra ties ja kuinka kauan. Spede pääsi itse täyttämään omaa pizzaansa ja niihin samoihin sanoihin kotiutui passelisti myös prinsessa joka nakkoi omaan pizzaansa täytteet. Nam.
 
Ilta menikin sitten kokolailla notkuessa, toki siihen sisältyi astianpesukoneen täyttelyä ja tyhjäämistä, lasten iltapalatusta ja muutama vastaavaa mutta niin vain löysin itseni sängystä jo hieman puoli kympin jälkeen. Olen tainnut torkahdella jo reippaasti ennen kymmentä, vartin yli havahduin tosin siihen että ukko oli tullut töistä ja hiippaili suihkuun mutta siinä se. Tänä aamuna en ollut uskoa silmiäni kun kello näytti jo vartin yli viittä kun sängystä nousin. Pitkät oli siis unet!
 
Tänään pitäisikin nyt aamusta leipoa vähän jotain ihan siltä varalta että jos vaikka niitä kahvivieraita piipahtaa iltapäivästä. Muilta osin ohjelmaa ei olekaan sen kummemmin suunniteltuna mutta ainahan sitä täällä tekemistä riittää. Sen kaiken tekemisen kunniaksi siirrynkin nyt ihan suosilla aamu-uutisten pariin, minunhan pitäisi tosiaan puoli kasin kanttiin hakea poika ihan kohta 18v tyttikseltään sillä tällä on armeijaanlähtölääkärintarkastus aamupäivästä.
 
Se on siis moro ja jatkakaa kivakivan alkukesän viettoa!