Mitäpä tässä nyt sanoisi. No ainakin sen verran että telkkari makkarissa on jokseenkin rasittava kapine, ainakin silloin jos olet itse simahtanut yöunille suht hyvissä ajoin, havahtunut hereille himppaa myöhemmin ja tajunnut a. lykätä rillit hyllylle ja b. sammuttaa sen turhaan pauhaavan telkkarin ja c. heräätkin aamuyöstä siihen että se on taas päällä. Nih. 

Moiselle tapahtumasarjalle on toki looginenkin selitys; ukko jäi illalla tölläämään matsia olkkariin kun tämä hiippaili puoli kympin kanttiin sänkyyn ja kas, tokihan ukko oli sitten laittanut töllön uudelleen päälle kun jossain kohtaa yöllä hiippaili itse petiin. Argh! Kuorsasihan tuo, toki, tyytyväisenä kun minä siihen töllössä pyörivään leffaan heräsin mutta siis daa, silti. Siinä hiivatin kapineessa on ihan aikuisten oikeasti uniajastin, olisi laittanut sen päälle niin ehkäpä minäkin olisin nukkunut aina siihen varttia vaille kuuteen jolloin kello oli viritettynä soimaan.

No, samapa tuo kai, ehtiipä heräillä rauhassa, juoda kahvia ja nauttia mahdottoman lämpimästä ulkoilmasta. Sillä sitä se on, mahdottoman lämmintä. Sateista ja lämmintä. Onneksi foreca lupailee että aamuysin ja iltapäiväkahden välillä meidän leveysasteilla ei sataisi, ulkona kun on aika ankeaa loikkia jos vettä tulee kun aisaa. Ja ulkonahan minä niihin aikoihin loikin, se on selvä se.

Niin. Eilen aamulla olin kaukaa viisas ja totesin himpan seiskan jälkeen spedelle että eiköhän ryhdytä toimimaan. Poika puki, minä nakkasin työmaan avaimet kaulaan ja puoli kahdeksan kanttiin olimme tarhan ovella. Totesin näet jo siinä aamun aikaisina tunteina että tokihan, jos siis joku ilmoittaa hyvissä ajoin ettei pysty tulemaan töihin, niin tämä tapahtuu kenties hetipian tämän herättyä ja se ilmoitus tulee ohjaajien omaan puhelimeen.

Totesinpa senkin että meitä on työmaalla aina kaksi aamuvirkkua puoli kasin aikaan pyörijää; minä ja yksi vanhimmista kollegoista ja eiköhän se kollega sitten soita juuri suunnilleen heti puoli kasin kanttiin ohjaajien puhelimen katsottuaan joten avaimet kaulassa ei ole alkuunkaan paha juttu, voinhan sitten köpsytellä suorinta tietä työmaalle jos soitto tulee.

No eipä tullut. Köpsöttelin siis kotiin ja tunsin suunnilleen jonkinasteista riemua todettuani että jee, kello on jo kymmentä vaille kahdeksan joten työpäivää EI ole luvassa vaan saan kuin saankin tehtyä ainakin ne kaneliässät pois kuleksimasta. Punnitsin rasvaa, mittailin jauhoja ja pam. Viittä vaille kahdeksan puhelin soi ja ohjaajien tiimivetäjä kysyi josko sinne töihin. Hän voisi pyörähtää hakemassa minut.

Mikäs siinä. Rasva takaisin jääkaappiin, vehnäjauhot takaisin kippoon ja ei muuta kuin kengät jalkaan ja menoks. Erinäisiä manailuja kuulin ja päästelin siinä tiiminvetäjän kanssa työmaata kohti kurvaillessa, sitä ajoissa ilmoittamista kun oli painotettu kesken edellistä päivää sairastuneelle sijaistettavalle kerran jos eräänkin iltapäivällä kun tältä oli kysytty vointia ja mahdollista työkuntoisuutta aamua ajatellen. Viisi minuuttia ennen työajan alkua ei oikein kuulosta kovin ajoissa ilmoitetulta. Huoh.

Työpäivä rullaili vauhdilla, ehdin juosta suuntaan jos toiseenkin siinä aamupäivän aikana. Olipa muuten mukava kokemus olla ohjaajana kutosilla, matikan tunnilla tehtävissä sai jo ihan oikeasti käyttää himpan omiakin aivojaan ja historian kokeen valvonnan aikaan ehdin komeasti täytellä kerholaisten tulo- ja menoaikoja sekä vastailla vanhemmilta tulleisiin viesteihin. Ennen kuin ehdin kunnolla edes huomata oltiin jo puolipäivä ylitetty ja kas, minä istuin kerholla lukemassa reppuvihkoja.

Selväksi oli tullut jo sekin että sijaistettava ei saavu työmaalle ainakaan perjantaina joten hei hei perjantaivapaa, minähän sen lupasin tehdä. Siinä välipala-aikaa odotellessa soi sitten puhelinkin. Soittajana oli sen "minun" pikkuykkösten luokan opettaja, siis sen jossa koko syksyn vietin ja jossa olen tehnyt opesijaisuuden jos toisenkin. Että kun hän soitti reksille kun hänelle ei oltu saatu sijaista tälle päivälle.

Ja hän ei nyt tiedä yhtään ketä siellä luokassa on ollut. Ja mitä siellä on tehty. Ja hän on siis ihan kauhusta kankeana täällä kun hän sai kuulla tämän toiselta opelta joka oli ottanut luokan haltuunsa liikuntatunnin ajaksi. Ja sillä hän sille reksillekin soitti. Että eikö hän nyt voi soittaa sinua sijaiseksi perjantaipäiväksi mutta kun reksi sanoikin että olet jo sijaistamassa jotain toista. Mutta ei se mitään, reksi lupasi että voit vaihtaa sen sijaistuksen hänen sijaistukseen jos niinkuin tahdot ja kerhon puolesta onnistuu.

Ah ja sooh. Lupasin ilmoitella heti kun olen saanut kuvion selville ja siinä me sitten työkaverin kanssa tuijotimme päät vinossa yhdessä kerhon listaa. Että kun sen jota sijaistan ja sen yhden toisen ohjaajan, joka taas on sijaistanut heidän luokkansa opea koko alkuviikon, pitäisi ottaa ekat tulijat vastaan. Että kun jaa, mites tuon tunnit. Ja tuon. Entä tuon. Siis mitä. Aikamme tutkittuamme työkaveri totesi että hei, daa, hän voi tulla silloin kahdeltatoista JOS se toinen ohjaaja ei pääsekään. Sijaista nyt vaan ennemmin sitä opettajaa huominen, hei daa.

TAKKin kouluttajalta paukahti niihin samoihin aikoihin viesti jossa tämä totesi että se, sijaistanko myös päivinä jolloin olisi TAKKia, jää nyt ihan vain ja ainoastaan itseni päätettäväksi, hyvähän se on että sijaisuuksia pukkaa päälle. Olin asiaa tiedustellut aamulla verkkokoulun kautta sillä maanantain suhteen hommat on vielä jokseenkin auki. Hyvä hyvä! Ne opiskelumateriaalit kun tulee myös verkkokouluun ja lukkaria tutkailtuani totesin jo aikaa sitten että ensiviikon TAKK-päivät pitää opettaja jonka opetusmetodi on vain ja ainoastaan kalvosulkeisten pitäminen eli mitään en menetä vaikka en lähipäiville menisikään.

Iltapäivästä juoksin vielä vinhaa vauhtia "omaan" luokkaan ja kirjasin ylös seuraavan päivän toimintoja. Opettaja nauroi puhelimessa että saat laitettua porukan ruotuunkin jos he nyt ovat ehtineet jotenkin villiintyä sen yhden päivän aikana jolloin luokassa on ilmeisesti loikkinut milloin kukin teettämässä tehtäviä. Oikeastaan tämä on vallan mahdottoman mukavaa, useampi pikkuykkönen kun on käytävässä kysynyt että enkö aio enää OLLENKAAN tulla heille.

Tänään työmaalla on luvassa vaivaiset viisi tuntia töitä ja se aika tulee menemään aikamoisella vauhdilla. Aamu alkaa onneksi rauhallisissa merkeissä jakotunnilla, eikä hötkymistä ole luvassa vielä tokallekaan, koko luokan yhteiselle, tunnille mutta sitten se hötkyntä alkaakin. Lähdemme tutustumaan läheiseen eskariin johon meidät on kutsuttu vieraiksi ja sieltä suoriuduttuamme piipahdamme ruokailussa ja siirrymme vuosittaisen pihansiivousoperoinnin pariin. Päivä päättyy onneksi ihan yhtä rauhallisissa merkeissä kuin se alkaakin eli jakotuntia, sanelu, aapisen lukemista ja luetunymmärtämismoniste.

Eilen pyöräytin sen ässätaikinan valmiiksi jääkaappiin töistä palattuani ja tänään aion touhuta ne ässät kun työmaalta suoriudun kotiin, ukko on onneksi vapaapäivällä joten tämä hoitanee ruokaosaston päivän aikana. Iltapäivästä tämä lähtee pojan 15v kanssa katsomaan tälle vuokrapukua mansesta, lähempää kun passelia pukua ei saa. Voin kertoa että illalla aion totta tosiaan istua ja tuijottaa Suomen pelin ihan kaikessa rauhassa sillä eilen en jaksanut antaa ajatustakaan kiekolle.

Aika hektistä tämä meno siis, etten sanoisi. Menossa ja touhussa riittää, onneksi teini lupautui yläkerran siivoamisurakkaan tänään ja jää sen jälkeen vielä kotvaksi kanssani niitä ässiä vääntämään. Huh. Ensiviikon suhteen pakka on tosiaan vielä täysin auki, se mikä on satavarmaa on se ettei torstaina ja perjantaina tarvitse mennä MIHINKÄÄN sillä meidän koulu on perjantain ylimääräisellä vapaapäivällä. Huh!

Enpä olisi viime perjantaina työmaalta lähtiessäni arvannut että koko tämä vapaa viikko menee siellä, työmaalla, mutta kuulkaa, on se hyvä! Rahaahan se vain tietää, vaikka myönnän, kela rokottaa omasta rahastaan sen mukaan ettei tällä sijaistamisella muutamaa kymppiä enempää tule saamaan. Aika hullu systeemi muuten. Minä näet tein jo aikaa sitten laskelmat siitä paljonko enemmän saan käteen jos olen kaksi päivää töissä.

Kuka arvaa? Niinpä niin, jää kolmisenkymppiä plussalle ja siihen päälle tulee papereiden pyörittelyt, kelan rahojen odottelut ja muut joten enpä tiedä kannattaako päivän tai parin sijaisuudet alkuunkaan. Luulisi että tämä tällainen viikonkin pesti kannattaa jo paremmin, jos nyt ei välttämättä rahaa hirveästi enemmän tule niin ainakin suoriutuu yhdellä paperien pyörittelyllä. Nämä sijaisuudethan tulee vaikuttamaan vasta kesäkuun alussa tulevaan kelan rahaan joten siinä kohtaa sen näkee ihan kunnolla.

Mieluummin minä silti töissä olen kuin kotona, jos ihan rehellisiä ollaan, mutta silti. Miten ihmeessä tämä sijaistusrumba osui juuri tähän ajankohtaan kun olisi ihan oikeasti täällä kotonakin hommailtavaa vaikka miten ja paljon. No, kerranko sitä. Vaan jaa, luulenpa että ryhdyn vähitellen kuosittamaan itseäni työmaakuntoon vaikka kello nyt ei vielä ole edes kuutta. Taidan ryntäillä työmaalle hyvissä ajoin että ehdin ottaa ne monisteet aamun jakotuntia ajatellen ja kenties tutustun himppasen siihen saneluunkin jonka lapsilla teetän.

Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai! Minä pyrin samaan vaikka myönnän, en tiedä vielä alkuunkaan tuleeko tästä kiva vai ei, odotukset ainakin on korkealla.