Limaoksennuksia, vaikka yskä lupaavalta kuulostaakin jatkuvasti junnulla. Huomautettakoon tässä yhteydessä, että junnun astma on ollut harvinaisen raju ja selvä pienestä pitäen, monesti lapsilla ei astma oireile alkuunkaan niin rajusti kun junnulla on tehnyt. Junnun serkuilla oireet ovat olleet paljon epäselvempiä, eli pienemmällä serkulla lähinnä kärttyisyyttä, nuhaa ja levottomia öitä, isommalla serkulla joka on kovin rauhallinen luonteeltaan, oireet oli lähinnä hengästyminen ja väsähtäminen silloin harvoin kun juoksi ja levottomuus öisin.

Tänään on yksi viikon parhaista päivistä, junnulla on kerhoa koko päivä suunnilleen. Onneksi nokan vuotaminen on loppunut, jäljelle on jäänyt vain tuo köhinä, eli poika on kerhokunnossa. Meillä on ollut siitä hyvä onni, että kummankin kerhon tädit ovat tuttuja astman kanssa, toisessa kerhossa tädillä itsellään on paha astma, toisessa kerhossa taas tädin lapsella on ollut pienempänä astma, eli tarvittaessa lääkkeet annetaan suitsaitsukkelaan sielläkin. Iän myötä junnu on oppinut itse pyytämään avaavaa eli sekin on helpottanut todella paljon, kun ei enää tarvitse niin paljon itse tarkkailla toista.

Spede oli eilisen jo kuumevapaa, räkää tosin tulee nokasta tyyliin kauhalla. Poikaa itseään ei tunnu haittaavan, joten hällä väli sitten. Saa nähdä kuivattaako kuuri liman, niinkuin ajatus oli. Toivottavasti. Ensi viikolla olisi pikku pakko päästä pojan kanssa neuvolaan, sitä kun joutui siirtämään ensin noron ja nyt kuumeen takia. Pari pikku piikkiä pitäisi saada, toinen rokotusohjelman mukaisesti, toinen pitää hakea apteekista itse.

Eilen oli nähtävissä paljon koipivammaisia tässä torpassa. Teini palasi koulun liikuntapäivän kävelyreissulta, nilkkaan koski ja paljon. Aiemmin nyrjähtänyt nilkka otti itseensä ja äireen oli pakko ihmetellä miksi teini yleensäkään lähti sinne 13 kilometrin kävelylle. Illansuussa kotiin hiippasi poika 13v, tämä oli viettänyt liikuntapäivän laskettelumäessä. Todellakin hiippasi, oli laskenut jostain hyppyristä ja alastulo mennyt mönkään eli laskeutunut tasajalkaa kantapäilleen, toinen kantapää turvoksissa ja kipeä. Hohhoijaa. Onneksi poika 11v näyttää suunnilleen ehjältä. Samoin prinsessa. Junnusta kannata edes puhua...

Toisella takaraivossa hervoton kuhmu, kippasi suoraan selälleen liukkaalla jäällä pari päivää sitten. Otsassa vekki, saman päivän onnistumisiin kuului liiallinen läheisyys yläkerran tietokonetason näppisalustan kanssa. Poskessa mustelma, eilen tutustuttiin liian innokkaasti myös makkarin seinään omassa sängyssä prinsessan kanssa riehuessa. Aina välillä sitä miettii, koska mahtaa poliisit seistä ovella syyttäen lapsen pahoinpitelystä, sen verran ruhjeilla tuo yksi tuppaa aina olemaan. Eilen illalla katselin kun toinen riisui vaatteita nukkumaan mennessä että no jopas taas on mustelmia pitkin käsivarsia, koipia ja selkää! Miten voi olla selässä rivi mustelmia? Sellaisia pieniä, viiden sentin kolikon kokoisia, vähän siellä sun täällä. Valehtelematta, irkku puhaltelee itsensä telonutta junnua vähintään neljästi päivän aikana. Yleisin telomiskohde on koivet. Kun ei niissä rapuissa nyt kukaan kävele, juoksualustaksi ne on tarkoitettu.

Ja nyt, irkku siirtyy tutkimaan makkarin omituisia pölinä-ääniä, veikkaanpa että pölisijä on juuri herännyt Spede jonka mielestä aamuisin kuuluu tervehtiä myös makkarin kattoa. Se on moro!