Isäpuolen yhden lempilauseista. Eli makaan, anteeksi ruma sanamuoto, perse homeessa. Käsittämätön kellonaika nousta. Mutta kun ei, kuka hitto nukkuu julmetussa murinassa? Spedehän ei itke kovin usein, murina on Speden ykköslaji. Ja kun ei nukkuminen kertakaikkiaan käynyt pitempään sängyssä. Ei tissillä eikä ilman. Minkäs teet. Spede määrää. Vaikka sitten nousemaan viideltä ylös jos niikseen on. Irkku yritti kyllä esittää eriävää mielipidettä, mutta sitä ei ilmeisesti rekisteröity.

Onhan tässä tietysti hyvätkin puolensa. Ehdin kahvittelemaan rauhassa ennen kuin muut herää. Sitä paitsi, kun Spede sai tehtävänsä täytettyä eli äidin nousemaan, olikin hyvä jatkaa unia kopassa olkkarin puolella. On se ketku! Ja koska se on niin ketku, niin tänä aamuna äireellä oli taas sellainen olo, että eikä, ei Spedeä hoitoon. En anna. En. Eilen äireellä oli sellainen olo vuorostaan että jiihaa ja hurraa, mä saan vapaaillan! Ihan hieman tämän asian kanssa tuo mieliala vaihtelee.

Ja sitten, uutispläjäys. Uutinen yksi. Ukko, tuo kerubien kruunaamaton kuningas, teloi jalkansa eilen töissä. Polvi oli jo ennestään kiukutellut, mutta eilen se sitten nitkahti kunnolla kun toinen oli ilmeisesti leikkinyt Raipea työpaikalla elikäs liukastunut. Polvi oli ojentunut yli, siis taaksepäin ja avot sie, nythän se vasta sitten kipeä onkin. Ukko soitteli puoli kuuden aikaan, että tuletko hakemaan mut töistä ja viet lekuriin, kas kun oli työkaverin kyydillä liikkeellä. Olin onneksi juuri lähtöaikeissa miehen siskolta joten ei kun pennut vauhdilla autoon ja menoks. Aikaakin oli ruhtinaalliset 40 minuuttia lääkäriaikaan, ja ukko sopivasti töissä liki 20 kilsan päässä. Hyvin ehdittiin, mutta niin...

Kyllä se on kuulkaa helvettiä ajella kahden tappelevan, riehuvan ja kiljuvan penskan kanssa pimeällä. Prinsessa ja junnu vuorotellen potkivat toisiaan, räkivät (!) ja nauraa räkättivät, ja irkku kiljui kuskin penkiltä että "nyt suut suppuun, Spede koettaa nukkua" ja "pysähdyn justaansa tohon pysäkille ja jätän teidät kyydistä" ja "karkkipäivä on peruttu jos nyt ei lopu". Arvatkaa toimiko? No EI tietenkään. Meno vain yltyi takapenkillä ja kun ukko oli tiputettu kyydistä niin kotiin hurautti erittäin kiukkuinen akka kahden kurittoman kakaran kanssa. Rankkarin napsautin kummallekin, eli puoli tuntia joka kotona odoteltiin että päästiin ukkoa hakemaan, menikin iloisesti kumpaisenkin parkuessa omassa sängyssään.

Ukkoa noutaessa äiree olikin sitten viisaampi ja lykkäsi toisen vatipään peräluukkuun ja toisen takapenkille. Siis älkää nyt kauhistuko, en sillä tavalla sellaiseen peräluukkuun, meillä on lisäpenkki auton peräluukussa. *kjäh* Ja jo oli hiljaista ja rauhallista. Miehellä revähtänyt pohjelihaksen yläosa ja polven sivusta öööö jotain...

Uutispläjäys kaksi. Päätin ns harjoitella perjantaiksi ja maistaa aiemmin kaappiin ostamani siiderin. Rekorderligin mustikka-sitruuna oli makuna, ja kyllä se kuulkaa niin on, että tuota sidua EI tarvitse toiste ostaa. En pitänyt yhtään sen mausta. Siis en tippaakaan. Harjoituskin venyi liki kaksi tuntiseksi kun maku oli niin outo. Ei sentään niin pahan makuinen ollut että olisi viemäriin päätynyt, mutta eipä tuota kehuakaan voi. Eli perjantaina irkku nauttii perusoluesta. Ja ehkä parista OTTO-lonkerosta, maistoin joskus aiemmin sellaisen jäämustikka-maun ja voi poijaat, se oli hyvää!

Juuh. Tämä tästä. Nyt keskitän tarmoni vielä hetkeksi kaffeeseen, sitten siirryn iloisesti kotihommien pariin. Moro!