Ukko palaa näet töihin lomailtuaan ruhtinaalliset viisi viikkoa. Minä jatkan vielä muutaman viikon lomailua, olisiko peräti viisi viikkoa tähteellä. On muuten aika hassu tunne kun itse lomailet ja kaksi vanhinta lasta kiitolaukkailee aamuisin töihin. Poika 17v kun on suoriutunut aamu toisensa jälkeen oikeaan aikaan työmaalle ja innostus työstä jatkuu edelleen vahvana, jopa niin vahvana että poika oli soitellut koululle ja kysynyt olisiko hänen mahdollista vaihtaa normilogistiikalta maanrakennusta painottavalle logistiikkalinjalle. Ohhoh! Asia on koulun päässä tutkinnan alla eli katsotaan.

Muutenkin poika 17v on laittanut tuulemaan. Johan tuo on vuoden pari puhunut ajoittain aikeistaan muuttaa pois äidin helmoista heti kun se on mahdollista eli kun 18 vuotta tulee ikää. Nyt poika oli katsellut jo asuntojakin eli hmmm... mitä tästä vielä tuleekaan? Teini on asuntojonossa ja yksi nuori mies on alkanut valmistautua tosissaan itsenäistymiseensä. Käyköhän tässä vielä niin että kohta täältä pesästä lentääkin kaksi tenavaa liki yhtäaikaa maailmalle? Toisaalta, minun on pakko todeta että poika 17v on jollain tasolla kypsemmänoloinen kuin pari vuotta vanhempi siskonsa. Hassua.

Vaan niin, en sitten käyttänyt tilkkaakaan aikaa blogin päivittämiseen reissun aikana, en sittenkään että huoneessamme oli nettiyhteys ja minulla oli kone mukana. Oli näet aikas reipas aktiiviloma taas, mikähän siinäkin on että ukon kanssa kaksin lomaillessa meidän tulee aina käveltyä päättömiä matkoja. Hotellilta oli vanhaan kaupunkiin hyvinkin kolmisen kilometriä ja niinpä niin, me kävelimme sekä keskiviikkona että torstaina vanhaan kaupunkiin kahdesti.

Perjantaina kävelimmekin suorinta tietä kauppakeskus Origolle ja Stockmannille ja niihinkin hotellilta oli likemmäs neljä kilsaa, ellei pidempikin matka. Takaisin hotellille hiippailimme vanhan kaupungin kautta, se kun vaan on ehkä yksi kauneimmista paikoista ikinä jonka olen nähnyt. Ennen reissua sain monen monituista kertaa kuulla siitä kuinka Riiassa ei ole yhtään mitään nähtävää ja nyt onkin pakko kysyä; missä hitossa ihmiset jotka tätä minulle hokivat ovat siellä liikkuneet?

Kaupunki oli todella hieno siltä puolelta missä me liikuimme, eli hotellimme sijaitsi suurlähetystöalueen laidalla, ja monta kertaa puhtaampi kuin manse tai hesa. Kertaakaan en nähnyt rikottuja pulloja missään, tosi harvassa oli sekin että kadulla olisi näkynyt tupakantumppeja tai roskia. Ja onko ihme, monen rakennuksen seinässä oli parinkymmenen metrin välein yhdistetty tuhkis/roskis ruuvattuna kiinni. Muutaman kerran osuin näkemään kuinka niitä roskiksia kierrettiin tyhjentämässä joten ne on todella käytössä siellä ja ihmiset kantaa jäätelökääreitään tai tumppejaan mennen tullen sen matkan että osuu roskiksien kohdalle.

Ja puistoalueet. Ei örveltäviä nuoria tai kodittomia missään ainakaan päiväsaikaan ja silti puistoissa oli jatkuva kuhina. Pikkulapsia sähköautoilla vanhempiensa valvonnan alla, nuoria skeittilautojen kanssa, rullaluistelijoita, äitejä vauvanvaunujen kanssa, nurmikolla lukevia nuoria aikuisia ja vanhoja mummoja heittelemässä leipämutua linnuille. Kaunista ja rauhallista. Tässä kohtaa Suomella on kyllä kirimistä ja paljon.

Koko reissun olisi pärjännyt tasan tarkkaan capreilla ja topilla, lämpötilat kun pyöri 25-30 asteen välillä. Vain ekana iltana ilma viileni hieman enemmän auringonlaskun aikaan mutta eipä tuo silloinkaan pudonnut kuin himpan alle 20 asteen. Sen verran lämpötilan putoaminen yhdessä virinneen viileän tuulen sai tosin aikaan että kaipasin vilttiä harteilleni terassilla istuessa, se kun näytti olevan varsin yleinen käyttöväline terasseilla. Viltin sijaan suuntasimmekin takaisin hotellille ja vasta seuraavana iltana toisella terassilla istuessa kokeilin viltin alla oleskelua tarjoilijan tuotua sen minulle samantien kun istahdimme ja pakko myöntää, olo oli vallan lokoisa siinä viinilasi nenän alla ja pehmeä puuvillaviltti harteilla istuessa.

Asiat jotka reissun aikana kiinnitti erityisesti huomiotamme oli näiden aiemmin mainitsemieni lisäksi mm se että joka puolella parveili poliiseja. Jos kohta suurlähetystöalueella oli varsin ymmärrettävää että lähes jokaisen suurlähetystörakennuksen portilla seisoi poliisi tai kaksi, niin ihan yhtä ymmärrettävää oli toki sekin että vanhassa kaupungissa poliiseja vilisi jalkaisin, autoilla ja moottoripyörillä vähän joka kulmalla. Turisteissa kun riitti ja jos kohta ensimmäisen päivän ja illan aikana emme juurikaan kuulleet suomea niin torstaina ja etenkin perjantaina suomea kuuli joka puolella.

Toinen ehdottomasti maininnan arvoinen juttu oli taksiliikenne. Herranen aika että taksikuskit jotka kohdallemme osui kentältä hotellille- ja hotellilta kentälle-kuljetusten osalta ajoivat lujaa. Seitsemänkympin alueella lasissa oli lähes kaikenaikaa 110km/h ja kurvailu sen mukaista. Hotellimme sijaintikadulla taas huomion kiinnitti arkipäivät partioiva pysäköinnintarkastaja joka silpaisi pari kertaa päivässä jonkun auton renkaaseen rengaslukon päälle. Rengaslukon sai pois maksamalla sakon samantien tarkastajalle ja jos tarkastajaa ei juuri sillä hetkellä näkynyt oli tuulilasissa lappu jossa tarkastajan puhelinnumero oli soittamista varten.

Autokanta oli hämmentävän uutta. Aivan erityisesti huomioa kiinnitti katumaastureiden määrä ja se kuinka lähes kaikki autot joita näimme oli joko uusia isoja volvoja, audeja, mersuja tai bemareita. Joukossa vilisi myös avoautoja ja urheiluautoja. Ehkäpä toisella laidalla kaupunkia olisi ollut sitten enemmän nähtävissä niitä vanhempiakin autoja, niitä kun silmiimme osui vain muutama koko matkan aikana.

Kaiken kaikkiaan reissu oli enemmän kuin onnistunut. Sekä torstai- että perjantai-iltana paikalle osui sadekuuro joka kasteli juuri ja juuri kadut mutta lämpötilaa se ei muuttanut mihinkään. Torstaina onnistuin bongaamaan myös muutaman komean salaman mutta eipä sekään ilmaa miksikään muuttanut. Lämmintä riitti ja mukavaa oli, suosittelen ehdottomasti Riikaa kaupunkilomakohteena koska vain. Kävimme myös Riian kuuluisalla kauppatorilla joka oli totta tosiaan aivan mahdottoman iso! Tästä voit katsoa kuvia mm. torista, onpa seassa myös kuvia kauppakeskuksistakin.

Ja nyt siirryn ihan oikeasti arkimoodiin. Sekä prinsessan että meidän laukkumme on edelleen purkamatta eli ohjelmassa on, yllätys, pyykkäystä, laukkujen purkamista ja siivoilua unohtamatta kokkausta. Se on moro ja viettäkää kivakivamaanantai!