Kerronpa teille nyt salaisuuden. Ette sitten hiisku kellekään tästä, ettehän? (kjähkjäh) No okei, kertokaa sitten, ei tämä nyt ihan valtionsalaisuusluokkaa ole. Ei, en ole raskaana (ukon onneksi) ja ei, en ole myöskään ryöstänyt pankkia, sen enempää kuin voittanut lotossakaan (voi pjaska). Ehei, tämä on paljon simppelimpi salaisuus, jonka suuri osa blogikävijöistä on varmasti jo arvannutkin miljoonia (käyntejä 100 000 että ehkä milli on liioittelua) kertaa.

Asun kaupungissa. Nih! Eikö ole hauska salaisuus? Enkä kuulkaa edes missään kaupungin laitamilla, vaan siis todellakin hyvin lähellä kaupungin keskustaa. Ehkä peräti parin kilsan päässä siitä ihan ytimestä. Eli kaupunkilainen ollaan. Ja koska minä asun kaupungissa, saan tietysti nauttia monista sellaisista etuuksista joista en maalla asuessani saanut nauttia. Mm kaupat on lähellä, samoin koulut puhumattakaan naapureista. Totta puhuen, ainoa jonka näistä luen etuisuudeksi on nuo kaupat. Mutta hei silti, siis kyllähän kaupungissa asuminen on etuus... onhan?

No ei kuulkaa ole. Kas kun meillä täällä kaupungissa on sellaisia tapahtumia, joihin en maalla koskaan törmännyt. Yksi oikein miellyttävä (s-na että tuppaa kippo välillä meneen nurin tämän kanssa) on yhtäkkinen ja erittäin yllättävä sähkökatko. Siis sellainen, joka räpsäyttää valoja, telkkaria, radioa ja silleen, ja joka siinä räpsäyttäessään PIMENTÄÄ irkun myllyn! Siis kyllä, ei minun itse lopputuunaamassani komeassa myllerössä ole mitään hiton varavirtajärjestelmää, valot kun räpsähtää, niin tietokone poukkaa alkuasemaansa. Perkema kuulkaa! Siinä sitten odottelet että se käynnistyy uudelleen (olisi kenties siivoustarvetta koneella) ja kiroat aivan erityisen rankasti jos olet juuri kirjoittanut jotain jota et ole tallentanut.

Kuulkaa, siellä maalla, kun ne sähköt meni, ne meni rehellisesti. Eikä alkuunkaan edes yhtä usein kuin täällä kaupungissa. Ne katosi, saattoi olla useamman tunnin poissa ja sillä siisti, ja yleensä siihen tarvittiin erittäin navakka syysmyrsky tai julmettu lumimyräkkä. Täällä kaupungissa aurinko paistaa ja linnut rakentelee pesiä ja räpsis vaan, siinä sitä istutaan ja manataan kun kaikki huolella harkitut sanat on siirtynyt bittitaivaaseen. Helva soikoon sanon mä!

Eikä siinä kuulkaa vielä kaikki. Täällä kaupungissa meille on tarjottu kakkavettäkin. Siis ihan oikeasti hei! Aivan upeaa kierrätystä. Sen minkä kuset sen myös juot, eikös jotkut superhyperhienot omaa kroppaansa temppeloivat käytä omaa pissiään sellaisena ikäänkuin nuorennusjuomana? Meillä tarjoilun hoitaa kaupunki ihan itse! Hah, palvelu viety ihan uudelle tasolle. Ei meillä siellä maalla silloin, ehei, kerran jouduimme kaivon tyhjentämään kun sinne oli sammakot tehneet joukkoitsarin ja vesi todettiin vähemmän raikkaaksi, mutta ei me niitä omia tuotoksiamme. Meidän tuotokset haki naapurin isäntä traktorin ja säiliökärryn kanssa ja vei johonkin huitsaan, ei siis nuorennusta eikä kierrätystä.

Että kyllä kuulkaa täällä kaupungissa ollaan jo paljon pidemmällä, jos kohta kierrätyksessä, niin myös sähkönsäätelyssäkin. Niin se on. Irkku on otettu. Ja kaupunkilainenkin vielä.