Sopii mainiosti kuvaamaan tämän päivän fiiliksiä. Harvoin irkku ärsyyntyy ukkoon tätä nykyä, samanlainen jässikkä jössikkähän tuo on ollut aina ja niin, irkku on kova touhaamaan ja säätämään ja hoitamaan. Lapset on elämän suola, ilo ja onni. Mutta haloo, niin se kuulkaa on nukkuminenkin!

Pari viikkoa sitten tästä oli ukon kanssa puhetta. Että tosiasia on se, että kun talossa on kuusi hyvinkin eri-ikäistä ja erilaisilla tarpeilla varustettua lasta, yksi käsipari ja yhdet aivot ei aina riitä. Kovinpa niitä on silti venytetty ja hyvin nuo joustaa, mutta väsyneenä aivot suorittaa lähinnä niks-naks-naps-ja-pam-oireita. Pari-kolme yötä on spede herätellyt ja alle olin sopivasti itse kipeänä eli yleisjaksaminen ei ihan parasta A-luokkaa nyt ole.

Ja mitä tekee mies? Niin mitä? No ei helvetti mitään! Tai tekee, käyhän tuo töissä ja trimmaa temppeliään, joka muuten aiheutti lievää sanaharkkaa jo aiemminkin. Ukko osti näet ne rullaluistimet. Ja lähti kesken pahimman kotihässäkän serkkunsa kanssa luistelemaan. Tosin tämä tapahtui jo pari viikkoa sitten. Irkku siinä siivosi, kuivitti spedeä, tarjoili ruokaa, kiikutti pyykkejä pisteestä a pisteeseen b ja ukko veti rullikset jalkaan. MITVIT!

Koska irkku on mallia nainen, ja vieläpä mallia marttyyri-nainen, irkulla meni herne nenään ja niinpä irkku koppasi speden rattaisiin siivottuaan. Väärin, irkku ei todellakaan lähtenyt viilentämään tunteitaan lenkille tai nauttimaan kahvikupposia naapurustoon, ehei, irkku alkoi leikata nurmikkoa. Spede rattaissa. Joka on muuten ihan jees ja loistava systeemi, paitsi jos spede ei halua olla rattaissa. Eli nurmikonleikkuu sujui lähinnä kaavalla tänne-tuonne-spedelle tutti-tänne-tuonne-rattaat toiseen kohtaan-tänne-tuonne... no saitte kuvan tyylistä.

Ukko karauttaa pihaan juuri sopivasti kun irkku on saanut viimeisen suoran kiskaistua. Istuu rappusille serkkupojan kanssa ja alkaa löysäillä nauhoja. Pulisevat oman aikansa ja ukko tuumii irkulle "vaikutat kiukkuiselta". AHA! Eikö se saakelin einstein parempaa keksinyt. Mitä siihen irkku vastaa? "Tekisit sinäkin joskus muutakin kuin vain miettisit sitä temppeliäs, siinä käy kohta niin että temppeli on timmissä kunnossa mutta käyttöä sille ei ole". Serkkupoika hiljeni. Muuttui suorastaan hölmistyneen oloiseksi. Ukko hymyili vinosti, nyökkäsi ja irkku nappasi speden kainaloon ja paineli sisälle.

Serkkupojan tehdessä lähtöä tämä ei pystynyt olemaan enää hiljaa. "Niin mitä se temppeli tarkoittaa", kysyi serkkupoika irkulta. Ei siinä voinut kuin nauraa. Muutenkin irkku oli jo leppynyt kun oli pahimman ketutuksen saanut purettua siihen nurmikonleikkailuoperaatioon ja ukolle kivahtamiseen. Mukavan pitkä johdanto taas tähän asiaan, eli temppeliä trimmataan. Ja innolla!

Ja kun sitä ei trimmata, katsellaan kuinka temppelin huippukuntoon trimmanneet mittelee kykyjään. Tai sitten ollaan töissä, käydään kaupassa tai odotellaan töihin lähtöhetkeä. Perkema että risoopi mua! Ja aivan erityisesti risoi tänä aamuna, torstai kun kuuluu päiviin "jos aamusta selviää hengissä selviää mistä vaan". Toisin sanoen kaikki koululaiset kasiin. Ja käytännössähän se tarkoittaa sitä, että irkku juoksee kuin paraskin maratoonari yläkerta-alakerta-keittiö-olkkari-yläkerta-jääkaappi-yläkerta jne väliä. Siitä kello seitsemästä siihen lähes kahdeksaan.

Tänä aamuna kun ukko yllätti irkun iloisesti ja ilmestyi keittiöön seitsemältä. Läheltä piti etten huutanut hurraata, taputtanut käsiäni ja muuta yhtä innostusta kuvaavaa toimintaa. Onneksi en. Se saamarin ruojake siirtyi kahvikupin kanssa sohvalle tuijottamaan keihäskarsintaa! Jumankekkulit että tahtoi huumori loppua siinä päättömän juoksun, kipeänä kitisevän speden ja kiukkuavan prinsessan kanssa kärhämöinnin lomassa. Lopulta tuuppasin speden ukon kinttuun kiinni ja sihahdin suupielestä että kiusaa isääs, sillä ei ole mitään tekemistä.

Että hiljaista on ollut. Etenkin sen jälkeen kun vein junnun eskariin ysiksi. Siinä vaiheessa kun ukko oli sitä temppeliään trimmaamassa kerrosta ylempänä spede apupoikanaan. Spede on hankkinut taudin lisukkeeksi kuumeenkin, eli hurraa, viime yön kätinöinnit lienee osittain kuumeen noususta johtuvaa. Aamupäivällä ukko suoritti omasta mielestään osuutensa vanhemmuudesta eli katseli serranoa spede sylissä sillä aikaa kun irkku keitteli kattilallisen soppaa, pesi pyykkiä, siivosi jääkaapin ja silleen. Ei helketti!

Taitaa olla kuulkaas kehityskeskustelun paikka ihan just näillä näppäimin, väitän mä! Ja niin juu, ettei tämä nyt täysin menisi kiukkumärinäksi ja silleen, todettakoon, että koko märinää ei varmaan olisi edes tapahtunut mikäli junnu ei olisi sattunut eilen illalla muistuttamaan irkkua maailman merkillisyydestä. Tai no, lähinnä irkun merkillisyydestä. Junnu kun totesi olevansa tosi onnellinen kun ei ole tyttö. Siinä irkun keittiön siivouksen lomassa. Pakkohan se oli kysyä että miten niin...

"Kun isona poikana mä nukun, katselen telkkaria, syön, makaan sohvalla ja käyn kaupassa, ihan niinku isikin. Sisko tekee paljon enemmän." Taitaa jäädä sinkuksi tuo junnu vallan... Naurussa oli piteleminen mutta tottahan tuossa totuuden siemenkin oli, siltä se varmaan junnusta näyttää. Junnu kun ei edes huomioi sitä, että isi on kuitenkin päivät töissä eli ei se isinkään elämä pelkkää makailua ole.

Muuten, oli tänä aamuna ilonkiljahduksiinkin aihetta. Irkku ei ollut silmiään uskoa kun taysista tuli kirje, joka sisälsi epikriisin ja reseptin. Spedelle siis. Ja vasta eilen soitin sinne! Miten ihmeessä se on mahdollista? Olen koettanut miettiä monelta kantilta asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että syynä on joko se, että lääkäri joka speden asiaa näemmä siellä on eilen katsonut on junnun astmalääkäri tai sitten se, että hoitaja on vetänyt lääkärin hihasta ja pitänyt väkisin aloillaan sen aikaa että on saanut asian toimitettua tälle. En tiedä. Mutta merkillistä, positiivisesti merkillistä, tämä kyllä on.

Speden resepti muuttui nyt himpun aiemmasta, eli ennenhän singulair oli tai no, piti olla käytössä kuuriluontoisesti flunssien yhteydessä 1-3 viikkoa. Käytännössähän tuo on mennyt koko tämän kolme kuukautta ilman taukoja kun eipä tuo viikkoa kauempaa ole terveenä ollut mutta nyt resepti oli muutettu niin että lääke on säännöllisessä käytössä neljä kuukautta ja sen jälkeen pidetään kuukauden tauko. Tämän jälkeen on sitten lääkärin kanssa puhelinarviointi lääkkeen tehosta ja tarpeesta ja mahdollisesti näin ollen terveen tai infektioastmaatikon paperit. Nähtäväksi jää. Pääasia kuitenkin, että seuranta jatkuu ja asiaan saadaan selvyys.

Jahas. Josko tästä sitten taas tuonne köökin suuntaan. Lapsia ruokkimaan. Tarjolla jalkapallosoppaa ja tuoreita sämpylöitä. Se on moro!