Todettakoon siitä tasan sen verran että unessa vietettiin lapsuudenjoulua ja äiti vaihtui lennossa kesken unen iskän naisystävään. Omituinen uni. Ja siihen muuten heräsinkin, siihen uneen. Ja totesin kotvan kuluttua että enhän minä osaa enää nukkua, kellokin on jo yli viisi. Just. Lomallahan tässä, niinpä.

Vaan kuulkaa, läheltä liippasi etten tullut eilen päivällä tekemään itkupotkuraivaripostausta. Kenkutti ihan kaikki. Harmitti. Olisi tehnyt mieli potkia. Huutaa. Ja raivota. Sitä huutamista muuten harjoitinkin muutama tunti myöhemmin yläkerrassa kun siihen totaalikenkutukseen päätin käyttää hoitona siivoamista ja hups, vasemman peukalon alaosan nahkat jäi imurin teleskooppivarren väliin. Voin kertoa että sen verran lujaa huusin että epäilenpä naapurien pitävän minua umpihulluna.

Etenkin niiden uusien jotka muutti keväällä vastapäätä tien toiselle puolelle ja jotka on nyt pitkin kesää uusineet ulkovuorausta talosta. He kun istuivat, tämän totesin yläkerrasta alakertautuessani, pihassaan puutarhakaluston ääressä. Juuri siinä yläkerran rappujen avoimen ikkunan edessä, vaikkakin parinkymmenen metrin päässä tien ja heidän pihatiensä ollessa välissä. Että varmasti kuului. Heillekin. Ja muille naapureille. Saa nähdä saanko tänään säälivää silmää, pakkohan sen on hullu olla, on sen!

Mutta eilinen oli kyllä huono, siis niin huono, että ilomielin otan vaikka sitä säälivää silmää tähän väliin, oli se karjahdus sen arvoinen. Nyt herääkin sitten kysymys aiheuttaako poika 17v nämä huonot päivät sillä niin tosiaan, se huonopäivä-fiilishän lähti jo siitä aamusta kun tämän mopedin kaasu hirtti kiinni. Ooooh! No tuskin nyt sentään tätä voi pojan harteille sälyttää, ainakaan ihan täysin, sillä alkoihan siinä ärsyttää sitten suunnilleen kaikki muukin vähitellen.

Niin paljon minua ärsytti kaikki jo puoliltapäivin että murisin tenavillekin ruokapöydän ääressä suunnilleen kaikesta. Hyihyi äitiä. Jokainen voi arvata kuinka paljon ärsyyntymistä helpotti se että soitin ukon siskolle joka keskeytti puhelun kun tulikin toinen puhelu, soitti takaisin, keskeytti jälleen kun "nyt soittaakin se ja se" ja soitti jälleen ja pam, taas tuli toinen puhelu. Neljänteen puheluun en enää vastannut, niin paljon minua risoi.

Eikä se olo kuulkaa siitä yhtään helpottanut kun totesin että ukon sisko, tuo mokomakin kerubi jolle olin alustavasti puhunut josko tänään veisimme koko sakkia uimaan kun minulla se auto ja kaikki, laittelikin yhtäkkiä naamikseen että on vuokrannut mökin ja lähtee sinne. Vielä vähemmän sitä fiilistä paransi se että junnu oli ollut mummulla ja tuli sieltä muutaman omenan, limppapullon ja parinkymmenen sentin kanssa ja totesi mummun lähteneen hakemaan ukon siskoa ja tämän tenavia eli mitä ilmeisimmin mummu lähti näiden kanssa sinne mökille.

Siihen kun lisää päälle kaatuneet kaakaot, makaronin ja kastikkeen kyllästämän keittiön penkin ja lippiksensä kadottaneen kiukkuavan junnun voikin jokainen arvata että neljän aikaan iltapäivällä piukoi päässä ja pahasti! Niin pahasti ettei siihen enää auttanut edes se että sain alakerran siivottua, pyykit pestyä ja keittiön kuosiin. Ehei, päätin siis siirtyä purkamaan sitä ketutusta yläkertaan, kunnon siivoa kun siellä ei ole tehty hetkeen vaan annettu lasten ihan itse järjestää ja imuroida.

Yllättävää kyllä yläkerta oli nopeammin siivottu kuin olin osannut edes arvella, puoli seiskalta olin näet valmis. Se ei suinkaan tarkoittanut sitä että siellä ei olisi ollut niitä verenpainetta nostattavia yllätyksiä kuten nyt likaisia vaatteita prinsessan sängyn alla, lattiaan liimantuneita karkkeja siellä täällä tai terotuspurua pitkin nurkkia. Toki siellä oli myös tikkaritikkuja, jäätelötikkuja, tuuttipapereita ja karkkipapereita pitkin poikin laatikoston, koulupöydän ja lipaston alustaa. Tottakai.

Tottakai imurikin meni pariin kertaan tukkoon. Tottakai minä kirosin ja ärisin kun löysin läntättyjä juustonaksuja likavaatteiden seasta ja vielä enemmän ärisin kun paperisilppuroskan keskeltä löytyi makkarankuoret. Tiesittekö muuten että kovettuneet juustonaksut ei mene imurinputkesta alas? Tai että käpristynyt makkarankuori toimii oivana tukkeen kerääjänä imurinputkessa? Tai että lattialla viattomana möllöttävä salmiakkikarkki onkin todennäköisesti liimautunut siihen kiinni koska joku on imeskellyt sitä kotvan eikä olekaan pitänyt mausta?

Tiesittekö muuten että kun sellaisen karkin päältä hurauttaa imurilla on tuloksena tahmaiset harjakset jotka kerää pölyä, karvoja ja roskia tehokkaammin kuin mikään? Ja joka ei muuten luovu niistä möhnistä edes sen imurin imun edessä? Jep jep, minäkin tiedän. Tiesin nämä jo aiemmin ja totesinkin eilen että samalla kaavalla se systeemi edelleen toimii, ei muutoksia. Kaiken tämän keskellä se imurin teleskooppiputkikin sitten otti ja "puri" kättäni. Ja minä karjuin. Äsh.

Toisaalta, saatuani yläkerran kuosiin kipitinkin alakertaan edelleen vahvasti kettuuntuneena ja ennenkaikkea hikisenä ja siinä olotilassahan lasten iltapalattaminen tapahtuu kuin liukuhihnalta. Vartin yli seitsemän olin saanut penskat ruokittua, keittiön siivottua ja suuntasin suihkuun. Vasta suihkun jälkeen alkoi olo olla suht jees. Ei tehnyt enää mieli leikata keneltäkään päätä irti tai lähteä ovet paukkuen kävelemään niin kauas kun tietä riittää.

Vielä enemmän olo helpotti kun sain speden nukkumaan kivutta ja yhdeksän kanttiin sain samoihin puuhiin touhattua myös junnun. Prinsessa siirtyi äänettömästi yläkertaan ja ei aikaakaan kun poika 14v kotiutui ja suht pian tämän jälkeen poika 17v joka oli kuin olikin saanut mopedin kuosiin vaikka siinä nyt koko päivä olikin mennyt. Mopediin ei saanut näet samantien osia vaan ne oli osaliikkeen puolelta noudettu toisesta myymälästä ja näin ollen poika sai ne käsiinsä vasta hieman ennen iltakuutta. Siis täysi vapaapäivä tuli sitten siitä, iskä kun oli soitellut tälle ja todennut että laittelee pärränsä kuntoon ja saapuu töihin vasta seuraavana aamuna.

Se pojan jatkuva aamupäiväinen soittelukin oli osasyy miksi pinna kiristyi niin paljon, puhelin kun soi puolen tunnin välein ja aina tuli vain sen hetken tiedotus siitä mitä missä ja milloin. No, ehkä tänään on parempi päivä, toivottavasti ainakin. Ukko lähtee hakemaan junnulle uutta sänkyä, joka siis menee saunatuvalle odottamaan että teini muuttaa, prinsessa pääsee tämän huoneeseen ja näin ollen junnu taas prinsessan huoneeseen.

Luulenpa että yksi suuri syy sille ketutukselle oli kuitenkin se että tämä ei tahtoisi viettää hellepäiviä täällä neljän seinän sisällä ja on toisaalta aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen lähteäkseen kävellen parin kilsan päähän rantsuun tenavien kanssa. Osasyy sille kävelyhaluttomuudelle on tosin siinä että speden rattaat on valmiit valmiit ja toisaalta taas, rantsussa on tylsää ihan yksin tenavien kanssa. Mökille tekisi mieli mutta millä sinnekään nyt menet kun ukko on töissä ja tarvitsee autoa.

Ehdin jo eilen tuumia sitäkin että jos lähdenkin tänään mökille ja tulen sitten huomenaamusta kotiin, ukko kun menee tänään iltaan ja auto jää minulle mutta sittenhän minä sen muistin; uusi työsysteemi sotkee työvuoroja niin että alkuviikosta on aina kolme samaa vuoroa ja kaksi viikon viimeistä vuoroa on erit eli joopa joo, ukkohan menee huomenna aamuun ja tietysti omalla autolla joten ei, ei nyt onnistu. Melkein tämä kyllä ketuttaa, etenkin kun hoksasin että minähän olisin voinut vallan hyvin lähteä tenavien kanssa mökille sunnuntaina JOS olisin tajunnut, me olisimme voineet olla siellä eiliseen aamuun asti. Mutta kun en sitten hoksannut eli tyhmä minä.

No, aina ei voi voittaa. Ei edes joka toinen kerta. Vaan kuulkaa, nyt siirryn ihan suosilla tutkimaan ALn antia, toteanpa vain että siinäkin yksi verenpaineennostattaja. Siis tämä lehtijuttu joka sai suunnilleen kaikki karvani nousemaan eilen pystyyn, nekin jotka ei vielä pystyssä ollut. Jösses! Ja nyt, lehden pariin. Se on moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!