Ja osin siitä järkytyksestä johtuen en osannut edes päivittää blogiani eilen. Minä näet heräsin puoli päätä turvoksissa ja se ei ole kiva se. Ei etenkään kun poski tuntuu siltä että vain pieni tökkäys nuppineulalla ja ilmoille kantautuisi takuuvarmasti julmettu "pam". No, ei hätiä mitiä, se hammas joka kiusasi perjantaina tyyliin "älä pure" ei ollutkaan enää kipeä. Liekö siis joku pöpö hampaan ympäristöstä löytänyt tiensä sinne syvemmälle poskeen ja aiheuttanut turvotuksen. Kasisatasta buranaa on todellakin mennyt nyt muutaman päivän ajan.

Niinpä soittelin eilen päivällä työtoverille ja ilmoitin että enpä taida ilmestyä työmaalle tänään vaan pyrin hammaslääkäriä treffaamaan. Soittelin myös rehtorille ja omalle opelle ja jatkoin buranointilinjaa. Toisin kuin luulin, ei se eilinen turvotus ollutkaan vielä maksimi. Tänä aamuna poski oli vielä turpeampi ja iho on niin pinkeänä poskesta että oksat pois omenapuusta. Hammasta ei edelleenkään särje joten jaa, ehkä tästä selviää pelkällä antibioottikuurilla. Tai sitten ei.

Hammashoitolaan ei ollut aikoja ennen huomista. Pitkällisen keskustelun jälkeen sain kuin sainkin rutistua itselleni pika-ajan tälle aamupäivälle mutta senkin vain sillä ehdolla että hampaalle EI tehdä mitään vaan haen tosiaan vain antibioottikuurin. Okei. Sopii. Sitä antibioottikuuria kun itsekin olen ajatellut nyt ekatärkeimmäksi hoidoksi, sitä hammasta kun ei tosiaan enää särje ja hammashan on itsessään juurihoidettu joten liekö sekin osasyy sille että tulehduksen pamautti.

Kyseinen hammas näet on puoliksi rakennettu, siitä lähti vuonna käpy ja muna puolet pois. Puolet hampaasta on tosiaan irti ikenestä, kas kun sitä rakennettua osaa ja eikös sellaisen rakennetun osan ja ikenen väliin pääse esim. pienikokoiset hippuset joita mansikkajogurttisuklaan täyte sisältää. Se kipeytyminen kuin alkoi näet heti seuraavana päivänä mansikkajogurttisuklaan evästelystä. Tästä viisastuneena taidankin jatkossa jättää suklaat muiden syötäviksi.

Vaan niin. Eilinen meni pitkälti kärvistellessä turpoposken kanssa. Ei siinä muuten mitään mutta on aika ikävää kun tuntuu että naama repeää kun avaa suunsa. Eikä siinä muutenkaan nyt mitään mutta on aika ikävää sekin kun tuntuu että poski kiipeää ihan juuri silmän päälle. No, josko tänään saisi avun tähän, ei ole kovin kivaa tämä ei ja hei, johan ne lapset saisi sydärin työmaalla jos tällaisella frankenstein-naamalla sinne menisin.

Luulenpa että pyörähdän työmaan kautta lekuriin matkatessani, josko kävisi säikäyttämässä työtoverit joutessaan. Ja nyt siirryn vaihtamaan kudetta sillä en minä näillä rönttöhousuillani viitsi maailmalle matkata. Se on siis moro ja pitäkää peukkuja että naama normalisoituu vielä lähipäivinä! 

Ps. junnun melatoniini-pillerit on ollut täydellinen menestys; lapsihan on ihan sama oma itsensä kuin oli ennen koulun alkua syksyllä. jes!