Tänään tuli alakoulun rehtorilta kirje kotiin. Vanhempien toivotaan pitävän nuoret kotona tänään kello 16 jälkeen suunnitellun joukkotappelun (manse vastaan Nokia) vuoksi. Lapussa kehotettiin kertomaan asiasta myös naapureille jollei tieto ole näitä vielä tavoittanut. Toiveen on esittänyt poliisi jolla on omat keinonsa jo käytössä. Hitto, asumme villissä lännessä, niin se kuulkaa on! Mikä säkä että pojat kohta 15v ja 12v on lähdössä isälleen viikonlopuksi.

Villin lännen menohan täällä huushollissa tuppaa muutenkin olemaan kaiket iltapäivät ja illat kun mukulat juoksee suuntaan ja toiseen ja tuntuu että puolet naapuruston teini-ikäisistä pojista hengaa meillä. Joka on irkusta hyvä juttu, tiedänpähän ainakin missä tenavat kulkee kun tuossa silmien alla lähinnä pyörivät ja kylille lähtiessäkin kertovat yleensä hyvin tarkkaan mihin ovat aikeissa mennä.

Pari viikkoa sitten en tosin pitänyt sitä minään ilona ja autuutena, johtuen siitä että teini-ikäiset testosteroineissaan pyörivät pojat ajoittain ajautuvat väkisinkin kärhämään keskenään. Mitä siinä alamittainen ja liki alipainoinen irkku välissä mahtaa, silkalla adrenaliinilatauksella sain tappelupukarit erotettua ja pojan kohta 15v asettumaan aloilleen. Tästä en ole tainnut muistaakaan mainita.

Koko tilanne oli ollut jotenkin aistittavissa jo pidemmän aikaa. Pojan 15v paras kaveri on tätä pari päätä pidempi heppu jonka kanssa ovat olleet suunnilleen kuin peppu ja paita aina ekaluokkalaisista asti. Missä poika 15v siellä yleensä myös heppu pari-päätä-pidempi ja niin edelleen. Ja sitten se tilanne vain laukesi. Keskellä kirkasta lauantaipäivää. Yläkerrassa, tenavien huoneessa. Onneksi tenavat, ne pienemmät, olivat viereisessä huoneessa eivätkä joutuneet todistamaan tilannetta saati jääneet jalkoihin.

Irkku kuulosteli alakerrassa että mikä julmettu huuto ja kolina kuuluu ylhäältä ja ehätti paikalle juuri kun heppu veti nyrkillä poikaa 15v mahaan. Ennen kuin irkku ehti väliin asti heitti poika 15v heppua puutuolilla niin että kolina kävi. Kyllä oli kuulkaa piteleminen raivostuneessa pojassa, heppu lähti kotiin pelkästään ovea näyttämällä. Varsinainen raivari oli lauennut lähinnä siitä, että siinä tappelun tiimellyksessä heppu olikin osunut poikaa 15v suoraan sinne kassialueelle.

Poika 15v olisi toki lähtenyt hepun perään aikeenaan "beat the shit out of you", juunou, hakata ilmat pihalle, ja irkku roikkui kaksin käsin kiinni pojassa 15v. Joka muuten asettui sitten yllättävän nopeasti huomattuaan ettei pääse eteen- saati taaksepäin vaan äidin ote todellakin pitää. Jälkikäteen huomasin että on tainnut oma käsi osua siinä poikaa kiinni pitäessä ovenpieleen, rystysissä oli lievää turvotusta ja kipuilua toisessa kädessä.

Vaan koska pojat on poikia ja ystävät ystäviä, meni muutama tunti ja poika 15v lähti käymään kioskilta. Ja totesi palattuaan että heppukin siellä oli ja kaikki on ok ja sovittu makeiden naurujen kera. Hittolainen! Kenen kanssa sitä parempi olisikaan ottaa matsia kuin parhaan ystävänsä, pojilla kun tuo systeemi on paljon suorasukaisempi ja hampaankoloja ei tappelemalla ystävät täyttele. Mutta kamalaa se silti oli ja muutama päivä meni ennen kuin heppu kehtasi meille tulla nujakan jälkeen.

Anteeksipyytävän näköisenä ja hämillään, varmaan miettien miten pitäisi olla irkun silmien alla. Sanoin hepulle saman minkä olin aiemmin sanonut pojalle 15v. Että kuulkaas nyt kakarat, se on sellainen asia että teidän isojen poikien kuuluu olla esikuvina pienille ja ikinä milloinkaan koskaan enää ette tappele tässä talossa ettei vahingossakaan pääse käymään niin että pienemmät näkee saati että jäävät vielä jalkoihin. Heppu nyökkäsi juhlallisesti ja totesi että meni hieman kiukku yli.

Kyllä irkku sen tietää. Välillä vain se kuppi täyttyy ja vaikka tappelu ei koskaan hyvä juttu olekaan, niin parempi se on että jos se on tullakseen, se tulee parhaiden ystävysten välillä kuin että sitä lähdetään kyliltä hakemaan. Niinpä tuon villilänsi-kirjeen luettuani soitin hepun äidille. Että onko tietoa. Onneksi siellä jo oli, heppu viettää viikonlopun kotosalla kiltisti.

Ja nyt menen ihmettelemään juuri heräilevää KOLME tuntia päikkäreitä nukkunutta spedeä. Se on moro!