Se on sitten tämäkin viikko lupsahtanut jo puoleen, oho! Ja mikä onkaan viikon saldo? Muutama koneellinen pyykkiä, erinäinen määrä siivoilua siellä, täällä ja tuolla sekä mahdottoman mukava vierailu. Vierailu kohdistui pojan 17v tyttiksen vanhemmille ja ajoittui tapaninpäivään. Enpä ihmettele että poika viihtyy siellä kuin kala vedessä. Varsin mukavia ihmisiä ja aivan mahdottoman ihanan rauhallista! Tai siis oli ja olisi ollut, mutta eihän sitä rauhaa kauan kestänyt kun junnu ja spede tunsi jo olevansa riittävän "kotiutuneita" ja rämäpäinen riekunta alkoi.

Eilinen pyykkäily johtui toki osaltaan siitä että sitä pyykkiä tosiaan oli kertynyt taas ihan suht kivasti mutta osasyy sille oli speden aamuinen "oksennanpa äidin tyynylle". Tämä oksentaminen tapahtui minun silmieni ulottumattomissa ja poika selitti sitä "ihan pienellä oksennuksella". Sitä se toki olikin ja lähtökohtaisesti oletin että mokomakin laatan nakkaaminen johtui viikkotolkulla kestäneestä lenssusta joka on sai minut jo harkitsemaan lääkärireissua tapanina.

Tapanin aamuna kun poika oli todella kipeän oloinen. Jotenkin tuon olo siitä entraantui niin että uskalsimme kuin uskalsimmekin iltapäivästä lähteä sinne vierailulle. Aamut on olleet kaiken aikaa pahimpia, tietysti, kun lima kertyy keuhkoputkiin ja nenä menee tukkoon ja olo on kurja. Nenä aukeaa kyllä varsin näpsäkästi ensimmäsillä aivastuksilla, räkätolpat on ulottuneet rinnuksille. Muutama niisto aamuisin ja avot, päivällä niistetään vain harvakseltaan.

Räkimisen seuraksi on asettunut yskä mutta se porhalsi paikalle vasta reilu viikko ennen joulua. Aika pian siitä kehittyi versio jossa aletaan paukuttaa samantien kun asetutaan makuulle. Ei kiva. Yskänlääke on auttanut kummasti iltaisin siihen että lapsi on saanut unenpäästä kiinni mutta aamuisin onkin sitten yskitty illankin edestä. Se yskä sen pienen oksennuksenkin kaiketi nosti ylös, siihen malliin poika eilisen aamun köhi.

Iltapäivällä tämä alkoi sitten köhimällä köhimään. Ja köhimään. Ja vielä himpan. Ja kas, oksensi peitolle. Lattialle. Matolle. Vessan lattialle. Loput meni onneksi vessanpyttyyn. Ei kun konetta päälle vielä kerran. Oksennus haisi ihan oksennustautioksennukselle eli oletan että tällä piipahti mahatautikin kylässä. Tänä aamuna tutkailin lapsen voinnin ja totesin että that´s it, nyt soitan lekurin ja lähdemme vielä tänään näytille, olkoonkin että tauti ei tahdo nostaa kuumetta.

Nähtäväksi jää saammeko mitään apua lekurista mutta toivon näin, eihän tästä tule mitään kun poika on puolikuollut ja silmän alustat mustina vaikka tuo nukkuu järjettömän pitkiä yöuniakin tällä hetkellä. Taitais olla kuurin paikka, sanon mä. Saapa nähdä mitä lääkäri sanoo. Ennen lääkäriä teini on tulossa tuomaan äidille "lahjusta" eli valtavaa läjää pyykkejä. Voi kun kiva. Täytynee soitella eksälle että voisiko hän joskus tässä suht lähiaikoina käydä irrottamassa teinin pyykkikoneen kimppakämppäilijän huushollista ja kiikuttaa sen teinille tämän uuteen yksityisasuntoon.

Mitä taas rahasotkuun tulee niin ennen joulua sitä ihmettä ei tapahtunut. Viestinhän sain jo tuolloin siitä kuinka kaikki on takuuvarmasti nyt hanskassa niin että 27. joulukuuta on pankkiin taas aika ja silloin sitten siirrot ja nostot ja kaikki onnistuu. Niinpä niin. Asiat kyllä eteni kuulemma varsin mallikkaasti eilen mutta ei sitä nyt sentään nostoasteelle päästy ja sitä en kyllä uskonutkaan. Toisaalta, samapa tuo sillä samalla YYA-taho ilmoitti saavansa ansiosidonnaisensa tänään ja jos minulla vaan sopii niin hän tuo sen nyt kokonaisuudessaan.

Ei hassumpaa. Sillä summalla tämä kuittaa kokonaisuudessaan sen alkuperäisen velan ja onpa siinä muutama satanen korkojakin. Se, tulenko niitä aiemmin luvattuja korkoja kokonaisuudessaan saamaan koskaan onkin sitten toinen juttu, mutta samapa tuokin toisaalta. Pääasia että velkasumma kuittaantuu ja me saamme taloutemme suunnilleen tasapainoon. Ensi viikolle meille tarjottiin mökkiä muutamaksi päiväksi lainaan mutta saa nyt nähdä lähdemmekö, ukko kun lomailee viikon.

Eihän siellä mökillä sitä rahaa kulu juuri sen kummemmin kun kotonakaan mutta ei se tietysti ilmaistakaan ole, kelitkään ei nyt suosi mutta toisaalta ymmärrän varsin hyvin miksi ukko tahtoisi ehdottomasti pois kotoa välillä. Itselläkin alkaa olla sellainen olo että pieni loma jossain olisi enemmän kuin paikallaan, olkoonkin että se loma on vain maisemanvaihtoon perustuva. Katsotaan, miten tässä toimitaan.

Vaan jaa, luulenpa että siirryn nyt suosilla siivoilemaan keittiöä, pelmaamaan asiapaperipinoa läpi ja muutenkin touhuamaan kotihommia ennen kuin täytyy lähteä sinne lekuriin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko, minä pyrin samaan!