Vaan olipa kertakaikkisen mukava viikonloppu ja erilainenkin vielä! Perjantaina tosiaan reippailin ukon siskon ja speden kanssa työkkäriin, lapsi keksi takaisin tallaillessa kurvata edes takaisin rattikelkalla ja tietäähän sen, kelkkaa sai kiskoa hampaat irvessä. Hiki tuli vaikka olin tällä kertaa tajunnut jättää farkut pois asustekokonaisuudestani, toppahousujen alla ei ollut kuin pitkikset.

Jotenkin sitä ei osannut ryhtyä touhuamaan oikein mitään kotona, hieman järkkäilin paikkoja ja aloin sitten räpeltää tekoripsiä paikoilleen. Harmillista kyllä, olin onnistunut katkaisemaan toisen omista tekoripsistäni ja niinpä suuntasinkin teinin tekoripsille. Hyvin en niitäkään saanut, tietty, laitettua ja lopulta toinen ripsi oli huonossa hapessa. No, olkoon tuumasin, josko mansessa kävisi ripsikaupoilla.

Ukko kotiutui töistä kaupan kautta ja kas, sitten iskikin kiire. Juna kun meni 15:30 ja kello oli jo lähes kolme. Apua! Aika haipakkaa tahtia talloimme ukon kanssa asemaa kohti ja kas, hieman ennen asemaa kuului kuulutus aseman ämyreistä. Ei kun juoksuksi joka tosin oli aivan turhaa, kuulutus kun olikin kertonut junan olevan myöhässä. Höh. Ihan hyvä toisaalta, juna-aseman automaatti kun ei huolinut ukon korttia maksuvälineeksi. Ei tuo huolinut minunkaan ja hetki siinä manattiin etenkin kun mieleen ehti jo tulla että näinköhän myös raha-automaatit karsastaa meitä.

Eipä hätää, mansessa automaatti sylki kiltisti seteileitä uumenistaan ja me suuntasimme ensin Stockkalle ostoksille (ukolle kaulahuivi ja emännälle ne tekoripset) ja sen jälkeen hotellille kiikuttamaan kassia. Kotvasen huonetta tutkittuamme lähdimme kävellen kohti Hakametsää aikomuksena poiketa johonkin pubiin matkalla. Alkumatkasta emme poikenneet ja loppumatkasta totesimme pubin olevan remontissa.

Vaan oli se kuulkaa hyvä että tajusimme hölkötellä hallille. Tuli juteltua enemmän kun taas hetkeen siinä liikkuessa, minulle tuli aikamoisena yllätyksenä se kuinka ylpeä ukko onkaan vaimonsa yhtäkkisestä työelämään siirtymisestä ja kuinka tämä olikin ajatellut koko reissun vaimon työelämä-juhlana. Ja minä kun olen olettanut kaiken aikaa että ukolle tämä yhtäkkinen työelämään siirtyminen olisi ollut lähinnä ikävä juttu.

Jäähallilla ehdimmekin hetken istua Irish Coffeet nenien alla lämmittelemässä kunnes siirryimme katsomoon. Peli oli hyvä! Todella hyvä, jos tarkkoja ollaan. Toka erä tosin oli "sählyä" mutta kolmas erä paikkasi tilanteen ja hallilta lähdimme hilpeinä voitosta. Taksi napattiin lennosta ja suuntasimme Pancho Villaan syömään. Liekö sitten peli yhdistettynä pitkin päivää hölköttelyyn niin niinhän siinä kävi; ruoan päälle "poikkesimme" hotellilla, ukko oikaisi hetkeksi makuulleen ja minä istahdin katsomaan toviksi telkkaria ja kas, siinä se meidän baariin menomme sitten olikin. Tulipa ainakin nukuttua!

Aamulla käytiin aamupalalla reippaina heppuina ja ukko veti aamupalankin päälle vielä kunnon unet. Puolilta päivin suuntasimme Cafe Europaan ennen junan lähtöä ja kolmen kanttiin olimme jo kotona. Minua himppasen harmitti väliin jäänyt baari-ilta, olihan aikomus ollut tosiaan juhlistaa astumistani työelämään ihan viimeisen päälle istuen ja ilakoiden. Ukolla on kyllä tainnut vinksahtaa joku korvien välissä, tämä kun kuuli että siskolikka, se sama joka muuten hoiteli kotitaloutemme toimintaa meidän poissaollessa, oli lähdössä illalla viihteelle ja niinpä tämä totesi samantien että lähdepä sinä siskolikan kanssa matkaan, hän jää kotiin tenavien kanssa. Täh?

Ja niinhän siinä sitten kävi että minä istuin paikallisessa tyttöporukalla aina tappiin asti. Vaan olipa kuulkaa kivaa! Jälkiviisaana totean silti että ehkä ne ukon työkaverin kuten myös ne naapurin rouvan tarjoamat shotit olisi voinut jättää juomatta. Ehkä sen baarin sulkeutumisen jälkeen tapahtunut porukkajuoruilu baarin pihassakin olisi voinut jäädä kuvioista pois. Ehkä sitä olisi voinut myös tulla suorinta tietä kotiin eikä piipahtaa naapurin rouvalla kotimatkalla. Eilinen meni näet lähes täysin tältä naiselta ohi, tämä otti ja nukkui iltapäivään heittämällä.

Illan makoilinkin sitten sohvalla telkkarin ja pommac-pullon ääressä. Ihme juttu kyllä, mitään varsinaista krapulaa en silti potenut, lähinnä sitä julmettua väsymystä joka on vaivannut vielä tänäänkin. Väsymyksestä huolimatta ruokaa on touhuttu, pyykkiä pesty ja imuriakin heiluteltu. Onneksi penskat pääsee vasta kahdelta koulusta ja junnu on menossa kaverilleen synttäreille joten iltapäivällä ei tarvitse erikoisesti reippailla. Spinning tosin jää tältä päivältä käymättä vaikka alunperin sitä siskon kanssa harkittiinkin, minun kun pitää olla junnua noutamassa juuri samaan aikaan kun polkemista olisi tarjolla. Hohoo! Toteanpa että ei kyllä just nyt haittaa yhtään tämä.

No, onpa nyt sitten juhlittu ihan pohjanmaan kautta ja hauskaakin oli. Hetkeen minä en kyllä liiku mihinkään tästä pirtistä töitä ja tarhaa lukuunottamatta, kyllä vissi on näin. Ja nyt, siirryn takaisin speden seuralaiseksi olkkariin, tämä kun on ottanut torstaisen tarhakäynnin jälkeen takiaisvaihteen päälle. Huomenna mennään suorittamaan tutustuminen nro 2 ja loppuviikon ajattelin urakoida kotihommia pois tyyliin lasten vaatekaapit, vintti jne. Näenpä samalla mitä kaikkea mahdollisesti täytyy hankkia ennen sitä speden tarhautumista.

Se on moro ja viettäkää oikein mukava maanantai!