Ne, jotka ovat aiemminkin lukeneet blogiani, tietävät että irkku ja Murphyn laki kuuluu aika usein yhteen. Niin tänäkin aamuna. Aamuhan alkoi pienimuotoisella pelillisellä katastrofilla tippuen sitten mukavan lupsakkaisiin, joskaan ei normaalia aamua, rauhallisempiin tunnelmiin. Tätä rauhallista, kaavamaista aamutoimintaa jatkui aina puoli kahdeksaan.

Irkku katsoi netin kautta junnun eskarin ilmoitustaulua puoli kahdeksalta aamulla. Ei sitä joka aamu tule katsoa, mutta aika usein siinä muiden netissä tapahtuvien toimintojen jatkona se menee. Ja hyvä olikin että irkku kurkkasi. Johan kuulkaa päättyi kuin kananlento se suht rauhaisa meno. Kukaan ei ollut huomannut sanoa irkulle eilen junnua eskarista noutaessa että eskaripäivä on tänään poikkeuksellisesti puoli ysistä puoli yhteen. Ja se aloitetaan luistelulla kentällä joten puolipäivät saa viedä suoraan sinne.

Silloin irkkua vietiin ja vauhdilla. Vaatetta junnulle, vaatetta spedelle, aamupalaa junnulle, välikiekaisuja aamupalaa einehtiville isommille siitä, ettei spedelle saa antaa leipää koska pitää olla syömättä kuusi tuntia ennen operaatioa. Pikapuhelu kamulta, juu hän oksentaa, kiva. Lääkkeitä, luistimia, kypärää. Silmälaseja, silmälappua, väliin suukkoja ja ovella lähtöä tekeville isommille. Ja siihen samaan soi taas puhelin.

Kuten normaalia, suunnitelmiin tuli muutos. Ja kuten normaalia, se tiesi lisää kiirettä irkulle. Anoppi soitti oksentavansa myös, oli piipahtanut ihan vain pikaiseen siellä kamulla eilen. Että nyt on ihan omalla vastuulla päätös siitä, tuleeko prinsessa suoraan koulusta hänelle kuten oli sovittu. Prinsessan kotiintuloaika kun osuu juuri kinkkisesti suunnilleen samaan ajankohtaan kun ukko on palaamassa manseen vientikeikalta. Ja tottakai prinsessa oli ehtinyt jo lähteä sinne kouluun.

Suunnitelman mukaan mummu oli menossa prinsessaa vastaan koululle. Jostain kumman syystä irkku päätyi siihen, että on viisainta että prinsessa ei mene mummulle, oksennustauti juuri operoidulle spedelle ei oikein kovasti houkuttanut. Irkku puki ulkovaatetta ja luistinta junnulle samalla kun soitti ukolle, että suunnitelmat muuttui. Kypärää irkku asetteli junnun päähän samalla kun soitti koululle ja pyysi välittämään prinsessalle viestiä siitä, ettei mummu tulekaan vastaan vaan iskä ottaa siitä koulun vierestä prinsessan kyytiin kun tulee.

Mikähän ihme siinä on, että nämä kuviot menee aina ikävien sattumusten takia uudelleen järjestelyyn? Siinä junnua eskariin kiiruulla kiikuttaessa ei juuri naurattanut, soppapotut oli kuorimatta, jauheliha paistamatta ja kentälläkään ei ollut ketään kuten piti, samaan syssyyn irkku huomasi junnun eskarikirjan jääneen kotiin ja ei muuta kuin käännös takaisin kotiin. Onneksi siinä vaiheessa kun kirja oli haettu ja kenttä taas näkyvissä, oli näkyvissä myös letka junnun eskarikavereita lähestymässä kenttää.

No, nyt on soppapotut kiehumassa, jauhelihat jo joukossa ja irkulla on olo kuin märällä rätillä jolle on jäänyt viitosvaihde silmään eli vaikeaa on asettua aloilleen kun ei olekaan enää kiire. Tässähän on puolitoistatuntia rauhallista aikaa käsillä. Nälkäkin olisi, mutta miten tässä syöt? Spede kävi jo känisemässä irkun jaloissa kun irkku kuori niitä perunoita, kaverilla olisi selvästi nälkä. Pitäisikö irkun ottaa ruokalautanen ja mennä sen kanssa vessaan, kenen sydän kestää katsella nälkäistä tenavaa vieressä kun itse lappaa sapuskaa kitusiinsa.

Paulalle ja pairuolle, kiitos, eiköhän tämä operointi mene kuin vettä vaan, täytyykin muistaa kaivaa se kirja valmiiksi kassiin tai muuten se on satavarma juttu että unohdan sen. Ja juu, nyt jo onneksi naurattaa se päätön säntäily mitä sen reilun tunnin harjoitin mutta niin, kyllä jotenkin kummallisesti taas vahvistui se olo, että mitään ei kannata sopia muuta kuin itsensä kanssa.

Taidan mennä tutkimaan mahdollisuuksiani salaruokailuun. Se on moro ja palailen asiaan kun ennätän.