Hah, olenko hyvä vai mitä?! Mikähän siinä on, että jos jotain paikkaa oikein kolottaa ja juhmii, etenkin kun se on itse telonut, ei tule mieleenkään katsella kipuilevaa kohtaa sen kummemmin. No nyt on katseltu. Ja kuulkaa, sehän on mokoma turvoksissakin vielä! Ja irkku kun on perustanut diagnoosinsa (rupi kiristää) ihan pelkkään tietoon siitä että polvessa nyt sattuu olemaan rupi.

Siitä se hiton jyhmintä on, mikä iski kesken junnun eskariinviennin. Polven sisäsivu on tainnut saada itseensä nestettä siinä rysäyksessä. Hmmm. Nyt sitten kaivelin tietoa netin kautta ja yhden terveyssivuston mukaan polvi olisi näytettävä lääkärille ja mahdollisesti nesteet saada pois sieltä, toisen mukaan neste lähtee usein omiakin aikojaan ja lääkäriä kaivataan mikäli vaiva pitkittyy. Mihin tässä nyt sitten uskot?

Sen verran selvästi uskottavaa tietoa löytyi, ja irkun polvikin sen varmisti, että rasitusta kannattaa välttää. Puolen tunnin lepuutus sai polven tuntumaan jälleen taipumiskykyisenä ja pakotuskin katosi sen siliän tien vaan annapa olla, eiköhän speden nostelu saanut pakotuksen taas palaamaan. Oli miten oli, ehkä minä tosiaan koetan lepuutella koipea. Tai sitten uskon vanhan kansan uskomusta jonka mukaan sillä se lähtee millä tuleekin... Eli otan ja fillaroin uudelleen rähmälleni johonkin.

Hittolainen!