Junnuhan on tehty mitä ilmeisimmin "jämäpaloista". Monesti on omassa mielessä käynyt, jos kohta tuokin kuinka huono säkä voi olla yhdellä lapsista, myös tilanteen koomisuus. Ihan pelkästään lapsilukuun suhteutettuna, porukan viides, neljä isointa perusterveitä koko ikänsä. Normaalit lenssut ja mahataudit nyt tietysti hoideltiin pienenä, mutta kolmen vanhimman osalta jäi korvatulehduskierteet saati muut inhottavuuksiin asti yltyvät lapsiajan ongelmat väliin. Nelosella nyt olikin niitä korvatulehduksia pienenä, mutta kierre katkesi kuin seinään kun korvat putkitettiin.

Ja sitten tuli junnu. Jonka kohdalla jo synnytys oli oma lukunsa. Että kun tulee ja ei tule, ja lopulta sitten otettiin ennen kuin tuli ruumiita, karkeasti sanottuna. Kolmekuisena junnu vietti muutaman päivän sairaalassa imettävänä kun flunssa yltyi tasolle huikea.  Tämän jälkeenhän elämä olikin sitten sitä rohinaa, nukkumista, keuhkoputkentulehduksia, korvatulehduksia, antibioottikuuria kuurin perään, öisiä istuntoja terkkarissa spiralla ja lopulta, 9-kuisena lääkärin toteamus siitä, että vauvalla on paha astma.

Sen jälkeen haettiin sitä oikeaa lääkitystä, korvat reistasi edelleen jatkuvasti, lääkekuurit seurasi toisiaan milloin niihin korviin, milloin keuhkoputkiin. Olen joskus laskenut johonkin helketin hakemukseen junnun syöneen ensimmäisenä elinvuotenaan 21 antibioottikuuria. Aika paljon. Etenkin jos ajattelee, että ensimmäinen näistä paukahti päälle nelikuisena. Korvat putkitettiin viimein reilun vuoden iässä, tulehdukset ei niistä ollut silti minänsäkään, putket paukahti umpeen ensimmäisen puolen vuoden aikana.

Puolitoistavuotiaana toinen silmä alkoi karsastaa. Silmälasit ja peittohoito otettiin käyttöön. Parivuotiaana korviin laitettiin uudet putket, samalla poistettiin risat ja katkaistiin liian kireäksi todettu kielijänne. Korvatulehdukset saatiin siis kuriin tuolloin, astmaoireet jatkuivat edelleen toistuvina keuhkoputken tulehduksina joihin oli pakko syödä joka kerta antibioottikuuri. Kolme ja puolivuotiaana löytyi viimein toimiva lääkitys astmaan. Siinä vaiheessa tosin oli junnulle puhjennut myös siitepölyallergioita, olisihan se pelkkä kissa-allergia ollut tylsä juttu.

Vuosi sitten silmäpolilla tuumattiin, että junnun silmät on pakko leikata ennen kouluikää. Karsastavan silmän näkö heikkenee kerta kerralta lisää, eikä peittohoito ota onnistuakseen. Ei ota ei. Ainoa keino, jolla saan pojan pitämään lapun silmällään on istua tämän kanssa jossain se kaksi tuntia, tosin, auttaako hoito, mikäli tämän kaksi tuntia poika pitää silmiään kiinni ja kiukkuaa? Ei auta kirjat, ei kynät, ei legot sen enempää kuin autotkaan. Kun EI tahdo niin ei tahdo. Ei auta lupailut siitä, että silmä paranee, ehei, toinen EI vain tahdo.

Tänään oli kontrolli. Lääkäri oli vaihtunut, harmi, ja tämä uusi lääkäri totesi että leikkausta ei ole suunnitelmissa. Näkö toki on heikentynyt jälleen jonkin verran siinä huonossa silmässä, valitettavasti myös hyvästä silmästä himppusen, mutta lisätään sitten tehoja ensi kerralla silmälaseihin. Kysyin siitä leikkauksesta, että miksikäs sitä nyt sitten ei kuitenkaan kun aiemmin oli niin sanottu. Koska se on vain kosmeettinen leikkaus. Ja koska se ei välttämättä pidä silmää ikuisesti aisoissa. Että se ei varsinaisesti kuitenkaan auta. Että niin.

Neljän kuukauden päästä käydään kontrollilla, nyt koetetaan vielä kerran, ihan pakolla, väkisin, saada poika pitämään sitä peittohoitoa sen kaksi tuntia kolmena päivänä viikossa, samaan aikaan rakennetaan legoilla. Piirretään. Luetaan kirjoja. Mitä vain jossa poika käyttää silmiään aktiivisesti. Siis koetetaan. Jos ei homma edelleenkään toimi, se on voi voi ja sillä siisti. Kaikki on tehty mitä tehtävissä on. Nyt irkku on ymmällään. Todellakin ymmällään. Että miten se vuodessa nyt näin keikahti...

Täytynee soitella serkkulikalle, josko tuo osaisi sanoa jotain viisasta, siellä silmäpolin päiväkirurgisella kun hommia paiskii. Olenko ymmärtänyt väärin tämän päivän laserhoidot, näön korjaukset, tuttavan veljelle 70-luvulla tehdyn karsastavan silmän asennon korjausleikkauksen (jonka jälkeen velipoika oli päässyt silmälaseistakin) vai mikä hiton juttu tämä nyt on.

Olemme siis selvillä vesillä junnun kanssa kaikista muista jämäpalajutuista tämän elämässä, mutta tämä silmäosio, tämä nyt on taas sekaisin.