Ja stressi syvenee... Eikö sovikin hyvin samaan lauseeseen. Otin sitten paperia ja kynää ja aloitin listaamisen. Mitä vielä pitää tehdä ennen viikonloppua, ja siis pelkästään siivous- ja kodinhuoltotoimenpiteistä oli kyse. Tarjoilupuoli on onneksi jo kunnossa. Ja jopa sitä listaa kertyi. Muiden asenne, ehtiihän sitä, on juuri se mitä en siedä, en nyt enkä aiemmin ja kun listaa katsoi, niin huh huh! Onneksi olen isompia hommia tehnyt jaloista pois, ne jos olisivat vielä samalla listalla, niin saisin soittaa siivouspalvelun avuksi.

Jotenkin alkoi ottaa nuppiin kun sitä listaa kokoilin. Mikähän siinä on, että ihmiset jotka vuolaasti tarjoavat apuaan, eivät ilmesty sitä antamaan silloin kun olisi järkevin. Tällä säällä kaikki pihaan liittyvät työt kun joutuu löytyy lykkäämään eteenpäin, ei niitä leluja viitsi rankkasateessa kokoilla, nurmikkoa leikata, kukkapenkkejä kitkeä saati ikkunoita ulkopuolelta pestä. Väkisinkin tuli mieleen, että juu-u, jos ne hommat olisi hoidettu pois viime viikolla niinkuin itse ajattelin, kenellekään (lue minulle) ei tulisi kiire. Veikkaanpa että tässä käy vanhanaikaiset ja saan itse hoidella kiireellä pois hommat jotka avuntarjoajat olivat tekemässä.

Ja jos joku vielä ihmettelee, miksi aina aloitan niin hyvissä ajoin hommien tekemisen, niin eiköhän tässä nyt ole se syy. Ei kenenkään apuun voi täysin luottaa, ei todellakaan. Eli, tänään irkku kaivaa työrukkaset naftaliinista ja oli olo mikä hyvänsä, tuli mitä tahansa, ryhtyy toimeen. Muuten tämä talo on tasan samassa kunnossa kuin nyt siinä vaiheessa kun vieraita ovesta tulee teiniä onnittelemaan.