Eiliset kippokutsut oli tosiaankin hauskat. Tuttu myyjä varmasti vaikutti osaltaan asiaan, samoin kuin se, että vieraat olivat hilpeällä päällä. Silloin joskus vuosia sitten, isompien ollessa vielä tosi pieniä, pidin aika usein kutsuja aina siihen asti kun erosimme exän kanssa. Sitten ne vain jäi, ensin siksi että uusi elämä vei aikansa opetella ja sitten olikin kiirutta milloin minkäkin takia, taloremontin, raskauden, koiranpennun, vauvan jne. Kuuluin jopa VIP-klubiin tuolloin ja kuulkaa, jos joku oli hassunhauska yllätys niin se, että tietoni löytyi vielä rekisteristä. Että VIP tässä ollaan edelleen.

Niistä kipoista tulikin illalla sängyssä mieleeni, kas kun tilasin pari kippoa itselleni, kahden litran mittamarin sulaneen tilalle (ei kannata sulattaa suklaata mikrossa muoviastiassa, köh) ja ison sambakulhon lävikön kera, ja hinnathan ei olleet siinä olevinaan mitään. Pari-kolmekymppiä ketkula, eihän se nyt paljon ole. Illalla kun oli sitten jo hiljaista ja rauhallista tajusin, että hittolainen, tuli siinä sitten ostettua liki parinsadan markan kippo. Jotta markka-aikana olisi kyllä varmaan jäänyt tilaamatta ihan tuosta vaan.

Mikäänhän ei maksa mitään tänä päivänä. Paitsi jos muuttaa hinnan markoiksi, sittenhän nuo maksaa. Ajatelkaa nyt, vauvan yöpotkupuku. Tarjouksessa vajaan kympin. Markka-aikana ei olisi kenellekään tullut edes mieleen sanoa kyseessä olevan tarjoustuote jos hintalapussa olisi lukenut 59,90. Alelaarin lenkkarit, kympillä lähtee hei! Markka-aikana tarjouslenkkarit ja kuuskymppiä ei kyllä olisi ollut yhteen käypä mainoskikka. Paitsi tietysti jos kyseessä olisi ollut merkkilenkkarit, oikealta hinnaltaan sitten yli sen sata markkaa.

Todella monen tuotteen kohdalla jää ihan oikeasti vasta jälkikäteen kotona miettimään että voi helketti! Oli niin halpa kaupassa, mutta kotona sitä markkahinnan päähän paukahtaessa tajuaa että huh huh mikä hinta. Ja kuka vielä väittää, että hinnat ei nousseet euron myötä? En minä ainakaan...