Olisi olisi, mutta eihän sitä nyt vapaapäiviä nukkumiseen tuhlata... Ainakaan junnun mielestä. Hieman ennen seitsemää heräsin siihen, että junnu istuu omassa sängyssään ja puhuu itsekseen tai meille, en tiedä, luultavasti meille ja tuumii, "koska te oikein heräätte"... Katsoin kelloa, kymmentä vaille, no kai se on sitten noustava. Pirulainen kun en saa nukuttua enää jos herään, muuten olisin vallan hyvin voinut oikaista sohvalle ja torkkua kun junnun huomio kiinnittyi subbari juniorin aamutarjontaan.

Toisaalta, olenpa saanut rauhassa heräillä tässä, ja ilmakin on vähintäänkin komea joten, ei muuta kuin kannat kattoa kohti. Ja niin, keskiaikaiset kylätkin on päivitetty ja komeita saaliita on yöllä tullut. Voi tätä kakaruutta mikä minuun on iskenyt. Saisikohan sitä tänään aikaiseksi pestyä loput pyykit? Minuun on iskenyt totaalinen saamattomuus, en osaa tarttua toimiin vaikka kuinka koetan itseäni potkia takamuksille. En oikeastaan edes tiedä, mitä tekisin mieluummin, mutta luultavasti mitä tahansa.

Tästä tulee nyt pikkuisen rönsyilevä tarina tälle aamulle, mutta pakkohan tämäkin on tähän laittaa, olen hankkinut hoitopaikan kolmelle lapselle tammikuulle yhdeksi viikonlopuksi. Hyvissä ajoin, kenties? Isommat saa mennä isälleen silloin, tai ex-anopille, katsoo nyt, mutta nämä kolme pienintä, siis silloinhan niitä on kolme, menevät mummolleen. Näin olen sopinut ja auta armias jos mummo vetää puihin. Sitten kyllä repeän ja ratkean ja teen vaikka mitä.

Meillä on silloin miehen kanssa synttärit, ja koska tämä kesä nyt menee minulta "hautoessa" eli en edes jaksa ajatella mihinkään reissuihin lähtöä, tuolloin menemme kaksin johonkin. Siis hotelliin. Vietämme lauantaista sunnuntaihin laatuaikaa kaksin ilman lapsia. Jiihaa ja hurraa!!!

Irkku on ollut aikainen lintu, nyt menen ja tyhjennän reippaana tyttönä tiskikoneen ja lykkään uutta pestävää sisään. Moro!